Iltatunnelma

Jos osaisin maalata, pehmeällä siveltimellä tekisin tämän utuisen maiseman sinisen hämärän. Jos osaisin kirjoittaa tuhansin kaunein sanoin kuvaisin tämän sanomattoman hiljaisuuden, tyynen järven rauhallisuuden. Mutta minä en ole maalari enkä osaa sanojani oikein sovittaa, tyydyn vain istumaan tämän hiljaisuuden keskellä. ja mielessäni kiittämään että saan olla tässä ja nyt ihan hiljaa tämän luonnon hiljaisuuden keskellä. … Jatka artikkeliin Iltatunnelma

Kaksi tietä

Jumalaa ei ole, lakkaa siis murehtimasta, he sanovat. Mutta minä sanoin: Onneksi on Jumala ja lakkasin murehtimasta. On syytä juhlia, ota ilo irti elämästä, he sanovat. Minun sieluni sanoo: ”Ilo Herrassa on minun väkevyyteni” Apinasta lähti ihminen, Luojaa ei ole, he sanovat. Herra sinä sanot: ”Minä valmistin sinut äitisi kohdussa” Kuolemaa ei ole Jumala ei … Jatka artikkeliin Kaksi tietä

Hyvä löytö

Olen löytänyt rukouksen tien. Se armoistuimen äärelle minut vie. Rukous on kuin hengittämistä, sisimpäni tuulettamista. Kun huoleni mä Jeesukselle annan kevyemmän taakan itse silloin kannan. Kaikki syntini ristille Hän vei. Siellä niitä muistella ei. Yhä rakkaammaksi Jeesus sinä käyt. Vaikka ahdistukseen apua ei heti näy. Tuskani ristin juurelle minut vie, siellä avautuu aina lohdutuksen tie. … Jatka artikkeliin Hyvä löytö

Aulis Partasen aforismeja

Aforismeja sekä mietteitä elämän eri alueilta – poimintoja kevätkauden 2016 kirjoituksista RAUHA Onko rauha sodan puuttumisesta opittavissa oleva tila vai järjenvastainen utopia? Olisi jatkettava rauhan ja vihattomuuden etsimistä. Vihan kantaminen kiellettävä. Sana ”pakkorauha”, mitä se on? Yhteiskunnan tulisi pysyä aktiivisena rauhan aikana. HENKINEN KEHITYS Maailma voisi aikuistua. Puhuako maailmasta vai ihmiskunnasta. Elämä antaa vaikeuden ihmiselle. … Jatka artikkeliin Aulis Partasen aforismeja

Naisen elämä

Kun harjoittaa kirjoittamista, niin omat taidot myös kehittyvät ja monipuolistuvat niin, että voi löytää itseltään yllättäen piileviä kykyjä. Usein tarvitaan myös oma henkinen valmius ja rohkeutta ilmaista sanoiksi kipeitäkin asioita. Yksi osoitus siitä on oheinen Tellervo Sarajärven kalevalatyylin suuntaisesti riimitelty ”Naisen elämä” -runo. Mitä leikit lapsi pieni, tytär paran pohjois-Suomen? Saitko sievän nukkeneidin, vaiko ruman … Jatka artikkeliin Naisen elämä

Mikä Yö

Mikä yö! parahti työtoverini, kun lähdimme aamuraportilta. Poika ei nukkunut tuntiakaan, enkä minä jaksa enää! Älä masennu! Tulee kyllä yö eikä hän itke enää. Ei sipsuta tyyny kainalossa viereesi. Ei vaadi illallista kaakaota neljän aikaan aamuyöstä, ei satua, jonka vasta äsken kerroit. Tulee yö, eikä ovi kolahdakaan oikeaan aikaan. Silloin andistus salpaa sinut; kaikki vaipat … Jatka artikkeliin Mikä Yö

Ikävä

En ole syntynyt enkä kasvanut täällä, jossa kivitalot ja pienet pihat liittyvät toisiinsa, jossa näkee vain suikaleen sinistä taivasta. Olen syntynyt suopursujen ja suvikukkien maassa, missä taivasta ei myydä kapeina liuskoina, ja kasvanut jalat paljaina ilman lukittua maailmaa. Ei äiti palmikoinut tukkaani koska se mahtui tuulen syliin, eikä itkua koskaan ollut liikaa, sillä vaarin havutukin … Jatka artikkeliin Ikävä

Kesätunnelmia

Istumme vihreässä pihakeinussa, oranssisten samettiruusujen keskellä. Syötät kesyjä oravia pähkinöillä ja juttelet niille hellästi. Juttelen sinulle tapahtumista ja sattumuksista, työpaikoista ja ihmisistä joita olen kohdannut. Kuuntelet hiljaa tarinoitani ja kiusoittelet välillä, että olen puhekone. Niin tulkitset myös tarinoitani omien kokemustesi kautta ja ymmarrät ne omalla tavallasi ja toisinaan tunnen oloni yksinäiseksi. Tiedän, ei ole kahta … Jatka artikkeliin Kesätunnelmia

Kirsi Virtasen runoja

Ei! Mene pois! Kosketuksesi satutti kuin kylmä rauta. Hei! Tule tänne! Katseesi lämmittää ja rohkaisee kuin kesäaurinko. Anna minulle aikaa, että nämä kovettumat sulavat itkuna olkapäätäsi vasten. Auta minua vaikeina aikoina maailmassa kun kylmät viimat puhaltavat ja kohmettavat sielunkin. Älä mene pois kun mieleni tekisi käpertyä katkerana itseni ympärille. Auta minua näkemään kauneus ja hyvyys … Jatka artikkeliin Kirsi Virtasen runoja

Maallemme

Kukaan ei sitä arvannut, miten puhkesi kukkaan kansamme. Kahden ikeen välistä sitkeesti itsensä irti otti ja toimeen ryhtyi. Naapurimme suurikaan ei arvannut, mikä on kansa tää, joka kahleet karisti, tuskan kautta vapautensa lunasti. Taistelut kovat käytiin, nurmien alle nukkumaan, niin moni joutui, urheat nuoret soturit. Naiset väkevät rinnalla miesten seisoi, eivät periksi antaneet. Sitten, kun … Jatka artikkeliin Maallemme