Ulkonäkökeskeisyys

Ennen valittiin emäntä taloon sen mukaan kuinka hyvä työihminen nainen oli tai oliko hänellä synnytykseen sopiva leveä lanne ja ennenkaikkea, että hän ei syönyt voita liikaa.

Tämän päivän morsian on tatuoitu, pizzalla pöhötetty naisihminen. Vaikea sanoa ikää, kun kokemukset ovat jo leimanneet morsiammen ja pari lastakin on jo huntua kantamassa. Mutta samanlainen on sulhanenkin. Kaljamahainen renkailla koristeltu ja käsivarret täynnä tatuointeja kuin villiheimoilla konsanaan.

Toinen laji on fitnessalimimmi, jolla on pyykkilautavatsa ja tuhdit hauikset. Hänellä on tiukka ruokavalio ja treeniä päivittäin. Rasvaprosentti alhainen. Synnytykset pilaisivat kovalla työllä ja kieltäymyksillä hankitun kehon.

Tietty samanlainen salihousumies sopisi sulhaseksi. Yhdessä voisivat iltaisin syödä rahkaa ja munia sekä vertailla painoindeksejään.

Ravintotietoisuudesta ja itsensä tarkkailusta on tehty kokopäivätyö. Telkusta tulee sitten ohjelmia, jossa nämä bodatut kuri-ihmiset piinaavat lihavia sohvaperunoita ja punnitsevat ja juoksuttavat äärirajoille kilpailuun osallistujia, jotka sitten muutaman kilon pudotettuaan esittelevät uutta vartaloaan kaikelle kansalle. 

Missä on normaalit naiset, joilla on hoikka ketterä keho, normaalit ruokatavat ja leikkisät liikuntaharrastukset?

Missä on nuoret miehet, jotka pääsevät kyykkyyn ja vielä sieltä ylös?

Mies, joka osaa muutakin kuin istua läppärinsä edessä kokispönikkä vieressään?

En nyt tarkoita niitä nappaskenkiä talvellakin käyttäviä kauramaitolattea litkiviä  laihoja kaupunkilaishemmoja.

Tuntuu kuin olisi syntynyt jo ihan uusi ihmislaji.

Vastakohtana  nuo isomahaiset isukit, jotka kiertelevät kauppakeskuksissa lapsiensa kanssa? Ostoskärryissä  sipsejä ja karamellejä. Kenties syövät niitä myös itse.

Sama porukka täyttää mäkkärit. Siellä lapset totutetaan ”herkuttelemaan”, joka tuntuu olevan tämän päivän slogan.

Kaksin käsin nämä pikkupiltit ahmivat hampurilaisia, ranskanperunoita ja kittaavat päälle sokerivesiä tai pirtelöitä.

On syntynyt  herkuttelijoiden sukupolvi, jolla on pian kaikki elintapasairaudet kehossaan jo ennen keski-ikää.

Mutta ei se mitään. Tulevaisuudessa keksitään ehkä lääke elintapasairauksien hoitoon  tai sitten aletaan ymmärtää, että ihmisellä itsellään on myös velvollisuus kehoansa ja ympäristöänsä kohtaan.  Asialla alkaa olla jo kiire.


Seija Eklund


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *