Sepelrastas

Lintuja pihallamme

Lintujen touhuja on kiva katsella samalla kun juomme mieheni kanssa kahvia keittiön pöydän ääressä. Helmikuusta huolimatta lunta ei ole eikä pakkastakaan. Ehkä muutama miinusaste antaa joskus öisin ymmärtää, että Keravallakin on talvi. Lauhasta säästä huolimatta talitintit nokkivat tomerasti rasvapötkylöitä, jotka olen aiemmin ripustanut puupylvään yläosaan. Pylvään on mieheni pystyttänyt lintuja varten monta vuotta sitten. Vanhempi, rypyläiseksi nokittu rasvapitko on suositumpi kuin uusi, melko sileä pötkylä. Linnut saavat epätasaisesta pinnasta tiukan otteen ja voivat myös irrottaa paloja auringonkukan siemenistä, kun ne törröttävät osin pötkylän ulkopuolella.

Monta talitinttiä on samanaikaisesti takomassa rasvaa ja siemeniä. Jotkut odottelevat malttamattomasti vuoroaan luumupuun oksilla. Sitten ne lentävät pötkylään, jolloin joku muu joutuu lähtemään. Parveen on änkeytynyt muutama sinnikäs sinitiainen. Ne ovat pienempiä, mutta tarmokkaina ne usein häätävät isommat talitintit syrjään ja pääsevät itse syömään. Yhtäkkiä kuhina loppuu, kun koko parvi pyrähtää meidän aidan toiselle puolelle isoon kuusiaitaan tai muualle.

Olen aamulla ripotellut kuorittuja auringonkukan siemeniä maahan hajalleen eri paikkoihin. Pari mustarastasta näyttää hyppelehtivän aidan ali tarkistamaan tilannetta. Ensin ne mittelevät voimiaan tietääkseen keskinäisen nokkimisjärjestyksensä. Sitten linnut lopettavat nahistelun ja keskittyvät siemeniin, joita on tarjolla levällään pensaiden ympärillä riittävästi aika monelle nokkijalle.

Käynpähän kahvipannulla hakemassa meille toiset kupit kahvia. Sillä aikaa mies huomaa, että pihalla tapahtuu kummia. ”Hei, mitä ihmettä täällä on meneillään”, hän innostuu. Jään kahvipannu kädessä seisomaan ja tuijottamaan ulos.

Ikkunasta näkee, että jokin uusi, erilainen lintu on lehahtanut maahan. Ensin se on nokkinut ylhäisessä yksinäisyydessään. Sitten paikalle on tullut neljä mustarastasta ryhmittyneinä riviin aidan alle noin kolmenkymmenen sentin päähän toisistaan. Linnut ovat epätavallisen kauan paikoillaan tuijottamassa uutta tulokasta. Niinpä mustarastaiden puolustusmuuri antaa vieraan linnun ymmärtää, että tässäpä on meidän reviiri. Uusi lintu nokkii yksinään muista välittämättä. Pian yksi mustarastas tulee liian lähelle, mutta perääntyy, kun uusi, isompi lintu kääntää nokkansa sitä kohti. Mustarastaiden rivistö häipyy aidan alta. Pian uusi lintu ja mustarastaat nokkivat auringonkukan siemeniä, mutta pysyvät riittävän kaukana toisistaan.

Mustarastaat ja uusi rastas

Mustarastaat ovat pihamme vakiovieraita. Kokonaan mustan uroksen nokka on kirkkaan keltainen. Naarailla ja nuorilla koirailla on ruskea nokka. Ne ovat vaaleampia kuin urokset.

Tänään tullut uusi lintu on selvästi rastas. Se vaikuttaa hieman suuremmalta kuin mustarastas. Väriltään se on vaaleampi, jotenkin ruskehtava. Nokka ei ole keltainen. Edestäpäin katsottuna linnulla on isot silmät ja rintapielessä vaaleampaa sulkapeitettä – kuin ruokalappu tai kaksi vaaleaa taskua lähekkäin edessä. Sivustapäin katsottuna uudella linnulla on kirkkaanvaalea, kiemurainen raita siiven reunalla tai kyljessä. Aikansa nokittuaan uusi lintu lehahti pois jatkamaan matkaansa.

Olin yrittänyt ottaa kuvia oudosta linnusta. Tämä oli liikkunut koko ajan sinne tänne huonossa kuvakulmassa. Valitettavasti keittiön kattovalo oli päällä, joten ikkunalasin kuvajaiset häiritsivät tarkennuksen saamista. Lopputulos ei ole kehuttava. Lintua ei voi tunnistaa otoksistani.

Mies kävi heti hakemassa kirjahyllystä lintuoppaita. Niiden kuvat ovat vaikeaselkoisia, koska kussakin oppaassa on toisistaan poikkeavia kuvia. Paras valinta on sepelrastas. Uros on musta, valkea sepel kaulan ympärillä. Pihamme rastas ei ollut yhtä kirkasvärinen kuin oppaaseen piirretty koiras. Naaraan värit ovat himmeämpiä oppaan toisessa kuvassa. Päättelimme, että pihassamme vieraillut lintu on sepelrastasnaaras.

Opaskirjan mukaan serpelrastas pesii Lapissa korkeilla tuntureilla, esimerkiksi Kilpisjärvellä tai Utsjoella, mutta sitä voidaan harvinaisena nähdä muuttomatkallaan myös etelässä, erityisesti rannikkoseuduilla. Sepelrastas talvehtii Välimeren seuduilla.

Niinpä pihallamme vieraillut lintu, sepelrastasnaaras, on lennellyt Välimeren seuduilta, syönyt Keravalla pientä välipalaa ja suuntaa nyt lentonsa pohjoiseen Lappiin. Tosin hanget peittävät tunturien laet, joten sepelrastas poikkeaa monessa paikassa ennen Lappiin menoa. Turvallista matkaa, ihana kaunokainen!


Maija Polus 10.2.2020


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *