Painu suolle

Pellervoinen pellon poika kylvi. Mäet kylvi männiköiksi, korvet kylvi kuusikoiksi. Huusi hänelle Väinämöinen – Kylvä enemmän kuusta. Siitä on kysyntää ja siitä saa parhaan hinnan – Pohjan Akka harvahammas huusi – Kylvä myös koivuja ja tammia ja muita puita. Pitää olla biodiversiteettiä ja monimuotoisuutta – Itse olet monimuotoinen –Huusi Väinämöinen – Painu siitä Pohjolan kivimäkehen loitsujasi lukemaan – Sanojaan tehostaakseen Väinö otti kuivuneen lantakokkareen ja heitti sillä Pohjan Akkaa.

Pohjan Akka meni, mutta mennessään nauraa käkätti, sillä hän oli ehtinyt tuikata tammenterhon maahan itämään ja vielä kusaissut siihen päälle niin, että maassa muhi väkevä kasvuvoima. Pian siihen kohosi suuri tammi niin, että latva taivoa tavoitti. Se varjosti kalevalaisten hyvää tasarakenteista kuusimetsää niin, että se taantui vajaatuottoiseksi rääseiköksi – Mitäs nyt tehdään, akka piru narutti meitä. Kaadetaan se – Moni yritti, mutta ei ollut kalevaisista suuren tammen taittajiksi, puun kamalan kaatajiksi.

Päätettiin aloittaa kehityskeskustelut. Mutta ratkaisuhakuinen työilmapirikään ei riittänyt haasteelliseksi muodostuneen ongelmatilanteen laukaisemiseen. Mutta ratkaisu tuli kaukaa Kalevan mailta Mare Romanan rannalta nykyisen Marseillesin tienoilta.

Musta mies merestä nousi, uros umpilainehista – Ei tänne saa tulla – Sanoi rantaa vartioiva roomalainen sotilas – En minä tule, vaan menen. Sanoppa mikä tie vie Kalevalaan – Mene vain tuosta suoraan – Sanoi sotilas ja näytti keihään varrella mutkaisen polunpäätä. Mutta varo sitä pientä kylää. Ne gallialaiset, ne on ihan hulluja.

Kukas sinä olet ja mitä täällä teet – Kysyi Väinämöinen mustalta mieheltä – Mine kaata puu – No onkos sinulla työlupa kunnossa ja onko sinut kotoutettu ja tiedätkö yleensä mitään – Mine tiiän linnuksi tiaisen – Hyvä – Sanoi Väinämöinen, myös muut nyökyttelivät päätään ja mutisivat hyväksyvästi – No käy sitten hommiin. Pian oli puu nurin ja taas pääsi päivä paistamaan ja kuu kumottamaan.

Mine lisä työ – Sanoi musta mies – Njaa, no lyö lihoiksi tuo härkä, jonka häntä Hämehessä heiluu ja pää keikkuu Kemijoella – Mies löi ja saalihiksi saatiin sata saavia lihoa, verta seitsemän venettä kuuta kuusi tynnyriä – Nyt syömään – Sanoi Väinämöinen – Ei saa – Huusi Pohjan akka, joka taas oli hiipinyt puskiin riekkumaan – Ei sitä saa syödä. Naudanlihassa on kaikkein suurin hiilijalanjälki – Silloin useampikin käsi noukki maasta lantakokkareen ja viskasi sillä Pohjan akkaa, joka taas pakeni. Oli niissä Pohjan Akan puheissa jotain perääkin – Tuumi Joukahainen – Voitaisiin me ainakin luovuttaa ne kuusi kuutynnyriä biodieselin valmistukseen – Mene suolle – Sanoi Väinö, ja luki perään jonkun loitsun. Sinne meni Joukahainen ja upposi suohon, eikä koira perään haukkunut. Mutta syrjemmällä Joukahaisen koreaksi pynttäytynyt Aino sisko itkua tuhertaen vikisi – Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Niinpä niin, totuus on usein karumpi, kuin kansan suussa kiertelevät romanttiset tarinat. Näillä mitättömillä tapahtumilla oli kuitenkin kauaskantoiset seuraukset. Syntyi sanonta ”mene suolle” Se on vielä tänäkin päivänä ahkerassa käytössä.


Perttu


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *