Työkirja



Netistä voi hakea uusia ideoita käyttämällä hakukoneita
esim. Google tai Bing. Hakusanoina voidaan käyttää:
aarrekartta, muistelu, muistipelit, makumuistot, laulumuistot...

Voimavarakäsi

Ihmistä vaivaa monesti alavireisyys. Ei nähdä elämässä tai itsessä oikein
mitään hyvää. Reippaan aloitusjumpan ja naurujoogan jälkeen pystytään
helpommin löytämään elämästä positiivisia asioita. Kerro ryhmälle, että
tehtävänä on piirtää käsi, jonka

- sormiin kirjoitetaan asioita, joista saa voimaa, joita harrastaa ja joista pitää
- kämmeneen kirjoitetaan hyviä asioita itsestä
- ranteeseen kirjoitetaan rakkaiden ja läheisten ihmisten nimet.

Tarvikkeet
• piirustuspaperia
• vesi- tai muita värejä
• pensseleitä
• vettä
• vahakangas pöydän suojaksi.

Työvaiheet

  • piirretään isolle paperille iso käsi tai oman käden ääriviivat, myös ranne
  • väritetään käsi, jokainen sormi voi olla erivärinen
  • toista ryhmäläisille, mitä asioita mihinkin kohtaan kirjoitetaan
  • valmiit työt esitellään ryhmälle ja kerrotaan omasta työstä se, mikä tuntuu luontevalta jakaa toisten kanssa
  • kysy myös, miltä tuntui löytää itsestään ja elämästään näin paljon hyvää,
    miltä tuntui kirjoittaa niitä ja miltä tuntui kertoa ne ryhmässä ääneen.
    Varsinkin omien positiivisten piirteiden ääneen sanominen on monelle
    hyvin vaikea kokemus. ”Suomalainenhan ei itteään kehu!” - eikä juuri
    muitakaan - sen sijaan huonot asiat tulevat huomatuiksi ja sanotuiksi.

 

Tunnistetaan ja tunnustetaan omat voimavarat!


Tarinankerrontaa pehmolelun kanssa

Tarvikkeet
• pehmopupu tai pehmokoira tms.
• mielikuvitusta.

Tarkoituksena on antaa ryhmäläisille täysi mielikuvituksen vapaus.
Turvallisessa ilmapiirissä kerronta lujittaa ryhmää.

Aivan aloittelevalle ryhmälle työskentely ei ehkä sovi.

Toteutus

Ohjaaja alustaa tarinaa, esim. kertomalla, että pehmolelu on töissä pellolla 50-luvulla
ja sitten se nukahtaa… tai pehmolelu saa kirjeen… tai se on muuttamassa kaupunkiin…
Pehmolelu siirtyy ryhmäläiseltä toiselle ja jokainen kertoo tarinaan jatkoa.

Jos ryhmällä on käytössään kaksi ohjaajaa, voi toinen ohjaaja kirjata tarinan muistiin.

Yhdessä voidaan miettiä, millaisia asioita tapahtui lemmikille ja mitä se kertoo ryhmästä.



”Valehtelijoiden klubi”

Aseta esille vanhoja esineitä (kahvimylly, kuparinen kahvipannu, vanhoja aikakaus- tai sanomalehtiä, säännöstelykuponkeja, puumittoja, voirasioita jne.). Ryhmäläiset ottavat eteensä jonkin esineen ja kertovat vuorotellen niistä jotain, joko faktaa tai fiktiota. Esineen voi laittaa myös kiertoon jokaisen tutkailtavaksi

Ryhmän voi jakaa myös useampaan osaan, jolloin kaikilla on mahdollisuus tarinoida enemmän. Näin yleensä yhteisöllisyys lisääntyy ja ohjaajakeskeisyys vähenee.

Esineet ja tarinat tuovat mieleen jo unohtuneita asioita
ja näin kertomuksia tulee paljon.



Muistelua taidekirjoja selailemalla I

Tarvikkeet
• taidekirjoja
• mielikuvitusta.

Koko ryhmätapaamisen teemaksi voi ottaa taiteen. Kuulumiskierroksella jokainen kertoo jotain suhteestaan taiteeseen. Jumppahetkessä maalataan mielikuvituskankaalle, korostetaan liikkeitä ja venytyksiä. Haetaan mielikuvitusmetsästä raamipuut tauluun, kiivetään mielikuvitustikkaille ja kiinnitetään taulu mielikuvitusseinälle ja laskeudutaan alas. Taulua voidaan roikottaa hampaissa, siten kiipeämiseen voidaan käyttää molempia käsiä. Ensimmäinen taulun paikka ei välttämättä ole sopiva, joten kiivetään uudelleen ylös ja alas, ylös ja alas… Jumppatuokion kesto ja vaativuus riippuu ryhmäläisten kunnosta ja ohjaajan mielikuvituksesta.

Lainaa kirjastosta taidekirjoja. Voit myös kysellä edellisellä kokoontumiskerralla ryhmäläisiltä, onko heidän kirjahyllyissään taidekirjoja ja pyytää heitä tuomaan niitä seuraavaksi kerraksi mukanaan. Oman kirjan tuominen ja sen esittely ryhmässä tekee hyvää itsetunnolle, äänihuulille ja hengitykselle.
Suomalaiset 1800- ja 1900-lukujen taiteilijat ovat monille vanhuksille hyvin tuttuja, lähestulkoon naapurin miehiä ja naisia. Kuvia katselemalla vanhat asiat muistuvat mieleen. Niistä tarinoimalla syntyy yhteys ryhmäläisten kesken.