Aihepiiristä Hämärän hyssy: Mielessä hämärän hyssyn aikaan

Laiskana vain istun tässä iltapäivän hämärässä. Ulkona taas sataa, tuulee. Luonnon äänet sisään kuulee. Sitä käypi miettineeksi, miten tuli eläneeksi. Kurkotinko maailman ääriin, teinkö jotain aivan väärin? Voisko kaikki olla toisin, jos unelmille tilaa soisin? Oisko samat opetukset, samat mielen muistutukset aina kulkeneet mukana, piiskana kaiken takana? Esiin kumpuu lapsuudesta kauhua karhu-unesta, johon usein öisin … Jatka artikkeliin Aihepiiristä Hämärän hyssy: Mielessä hämärän hyssyn aikaan

Jäkätystä

Että pitääkin ihmisellä olla tyhmiä jäkätyksen aiheita! (Ihmisellä tarkoitan tässä jutussa itseäni.) Jos välttämättä haluatte kuulla, niin tässä muutamia tylsyyksiä. Jostain kansakoulun kauan sitten historiaan haipuneesta suomen kielen oppikirjasta on jäänyt aivoihini lause: Sanaa KYLLÄ käytetään liian usein, kun se voidaan lähes aina korvata jollakin vastaavalla sanalla. Niinpä joka kerran katsoessani HALUATKO MILJONÄÄRIKSI -ohjelmaa ilahdun … Jatka artikkeliin Jäkätystä

Helsingin Sanomat

Kun aamun Hesaria tuhrusilmin tirkistää, voi etusivun kokomainos mieltä virkistää. Siispä lehti auki, sisällössä kiinnostavaa huomaan. (Saispa jonkun tänne kahvimukin tuomaan!) Käännän sivun osastolle Huolestu ja pelkää, jo tunnen miten kylmyys raapii pitkin kuivaa selkää. On taaskin koko maailma sekaisin, niin kuin on ollut aina ennenkin.Vai oisko tänään vielä pahemmin? Ei tästä puhuta tään tarkemmin. … Jatka artikkeliin Helsingin Sanomat

Elämän tarkoitus – Ikävän karkoitus?

Elämä! Mitä kaikkea se sisältääkään! Miten monenlaisia asioita läpikäydään. Miten monenlaisissa tunteissa keikutaan ja ryvetään. Mitä kaikkea opitaan ja oppimatta jätetään. Mitä tapahtui minun ja matkalla kohtaamieni ihmisten välillä? Mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä? Vieläkö tunnen vihaa, kaunaa, katkeruutta, surua, kaipausta? Vai olenko jo päästänyt irti? Olenko antanut anteeksi itselleni ja muille? Olisiko … Jatka artikkeliin Elämän tarkoitus – Ikävän karkoitus?

Taito jonka olisin halunnut oppia

Kun kävin kansakoulua, pyysin opettajalta voisinko tulla koululle opettelemaan harmonin soittoa. Sain luvan ja monena iltana yritin saada harmonista haluamiani ääniä. Jospa minulla vain olisi ollut opettaja! Mutta kouluni opettaja oli epäpätevä eikä osannut soittaa itsekään. Jotain hän sentään osasi neuvoa. Keskikoulun aikaan sain joitakin pianotunteja, mutta minulla ei ollut paikkaa missä harjoitella. Joten sekin … Jatka artikkeliin Taito jonka olisin halunnut oppia

Kolme sadan sanan novellia

Seija Kajava: Pommisuoja Makaan hetekalla. Kaukaa kuuluu lentokoneen ääntä, sitten jysähdyksiä. Tunnen kuinka minut kääritään hätäisesti vilttiin ja nostetaan syliin. En tiedä onko se äiti vai joku muu, mutta vauhdilla mennään rappuja alas. Pommisuojassa kurkistan viltin raosta ja näen katosta roikkuvan himmeän lampun. Ihmisiä istuu vastakkaisella penkillä.  Kukaan ei puhu mitään….odotetaan ja kuulostellaan vain. Tunnelma … Jatka artikkeliin Kolme sadan sanan novellia

Jätän sinut nyt

Kun harjoittaa kirjoittamista, niin omat taidot myös kehittyvät ja monipuolistuvat niin, että voi löytää itseltään yllättäen piileviä kykyjä. Usein tarvitaan myös oma henkinen valmius ja rohkeutta ilmaista sanoiksi kipeitäkin asioita. Päättäväinen ”Jätän sinut nyt” tarvitsi kirjoittajan mukaan pitkän kypsyttelyajan. Siinä taitava riimittely rimmaa niin, että melkein joku sävel alkaa pyöriä mielessä.  Sisällössä on myös ajankohtaisuutta … Jatka artikkeliin Jätän sinut nyt

Pelkäsin

Lapsuuteni perhe oli lestadiolainen. Äitini oli saanut vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen, hänen suvussaan oli kuuluisia saarnamiehiä. Siinä hengessä meitä kasvatettiin. Joka kerran, kun naapurikylän kansakoululla pidettiin seurat, me menimme sanankuuloon. Opettajien mielipiteitä koulun käytöstä ei edes kyselty, olihan äitini isä lahjoittanut tontin koulua varten ja johtokunta oli täysin lestadiolainen. Saarnamiehiä oli yleensä kaksi tai kolme. Yksi puhui … Jatka artikkeliin Pelkäsin

Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen on ilon lisäksi erinomaista terapiaa”

Ennen kuin osasin lukea tai kirjoittaa, seurustelin mielikuvituskavereiden kanssa. Alaluokilla kansakoulussa kirjoittelin kaupan valkoiselle käärepaperille näytelmiä, joita esitimme luokkatovereiden kanssa lauantaisin luokan yhteisellä tunnilla. Kirjoitin, ohjasin ja puvustin lyhyet näytelmäntapaiset kyhäelmät. Yläluokilla tuli yhteisöön paljon uusia samassa luokkahuoneessa istuvia oppilaita.Heitä ujostelin ja näytelmiäni häpesin niin paljon, että jätin kirjoittamiseni kokonaan lukuunottamatta pakollisia ainekirjoituksia. Koko oppikoulun … Jatka artikkeliin Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen on ilon lisäksi erinomaista terapiaa”

Naisen elämä

Kun harjoittaa kirjoittamista, niin omat taidot myös kehittyvät ja monipuolistuvat niin, että voi löytää itseltään yllättäen piileviä kykyjä. Usein tarvitaan myös oma henkinen valmius ja rohkeutta ilmaista sanoiksi kipeitäkin asioita. Yksi osoitus siitä on oheinen Tellervo Sarajärven kalevalatyylin suuntaisesti riimitelty ”Naisen elämä” -runo. Mitä leikit lapsi pieni, tytär paran pohjois-Suomen? Saitko sievän nukkeneidin, vaiko ruman … Jatka artikkeliin Naisen elämä