”Anteeksi kun synnyin ihmiseksi”

– ajatuksia anteeksi pyytämisestä ja anteeksi antamisesta Ensimmäinen muistikuvani anteeksi anomisesta liittyy sokeripalojen nappaamiseen noin seitsenvuotiaana. Äiti huomasi, että laatikolla oli käyty omin luvin. Hän suuttui ja sanoi; varkaita ja valehtelijoita en siedä. Hän nappasi isän partaveitsen hiomaremmin seinältä ja alkoi hutkia sillä kinttujani. Aina lyöntien välissä hän sanoi käskevästi ”pyydä anteeksi”. Minunko pitää pyytää … Jatka artikkeliin ”Anteeksi kun synnyin ihmiseksi”

Montgomeryn unohtumaton Sininen linna

Voiko kirjaan rakastua? Kyllä voi. Se tapahtui joskus 80-luvulla. Sain käsiini Lucy Maud Montgomeryn kirjan Sininen linna. Kun olin lukenut sen kerran, halusin lukea sen uudelleen, mutta pahaksi onneksi en muistanut kirjailijan nimeä enkä edes kirjan nimeä. Myyrmäen kirjastossa oli nuori naisvirkailija. Kerroin hänelle kirjan tarinaa ja hänpä löysikin teoksen kertomani perusteella. Tulin niin iloiseksi, … Jatka artikkeliin Montgomeryn unohtumaton Sininen linna

Onnen tavoittelua

Lapsena pystyin juoksemaan niin lujaa, että sain välillä kiinni Onnen hännästä. Silloin tunsin ilman keveyttä, näin kirkkaana lehmusten vihreän värin, kuulin hyönteisten surinan ja pörinän, lennähdin sinitaivaalle poutapilvien untuvaan, tunsin auringon lämmön sekä vilpoisan kesätuulen kasvoillani. Alhaalla näkyi järven sininen aallokko ja kirkkaan veden läpi näin kalat ja kasvit pohjalla. Illalla kuun hopeinen silta johti … Jatka artikkeliin Onnen tavoittelua

Kolme sadan sanan novellia

Seija Kajava: Pommisuoja Makaan hetekalla. Kaukaa kuuluu lentokoneen ääntä, sitten jysähdyksiä. Tunnen kuinka minut kääritään hätäisesti vilttiin ja nostetaan syliin. En tiedä onko se äiti vai joku muu, mutta vauhdilla mennään rappuja alas. Pommisuojassa kurkistan viltin raosta ja näen katosta roikkuvan himmeän lampun. Ihmisiä istuu vastakkaisella penkillä.  Kukaan ei puhu mitään….odotetaan ja kuulostellaan vain. Tunnelma … Jatka artikkeliin Kolme sadan sanan novellia

Yleinen sauna – yksi mielipaikka Sturenkadulla -lapsuuteni muistoja 1950-luvun Vallilasta

Lauantaisin oli tapana käydä saunassa, koska asunnossamme ei ollut kylpyhuonetta eikä edes sisävessaa. Isoon laukkuun pakattiin pyyhkeet, mäntysuopaa, juuriharja, puhtaat alushousut ja aluspaita. Sturenkadun sauna oli meidän perheen suosiossa. Sinne oli matkaa noin kilometri. Saunan kassalta ostettiin vihta ja maksettiin saunamaksu. Pukuhuoneessa oli pieniä kaappeja, mutta useimmat jättivät vaatteensa naulakoihin. Luotettiin vielä silloin ihmisten rehellisyyteen, … Jatka artikkeliin Yleinen sauna – yksi mielipaikka Sturenkadulla -lapsuuteni muistoja 1950-luvun Vallilasta

Ruokamatka lapsuuteni Vallilaan – muistoja 50-luvulta

Siihen aikaan kaikki tehtiin alusta loppuun itse, kun ei muuta vaihtoehtoa ollut. Äiti ja isä olivat iloisia valmistaessaan ruokia perheelleen. Olivathan he sodan ja nälän kokeneita ja arvostus ruokaa ja kaikkea mikä liittyi syömiseen oli tärkeää ja arvokasta. En muista kuulleeni äitini suusta koskaan ”voi, taas pitää laittaa ruokaa”. Ainoa ongelma oli keksiä ruokia, joihin … Jatka artikkeliin Ruokamatka lapsuuteni Vallilaan – muistoja 50-luvulta

Sotilaan lapsena

Tämän novellin Seija Kajava kirjoitti Suomen Maakuntakirjailijoiden järjestämään Suomen juhlavuoden kilpailuun, jossa haettiin kokemuksia millaista oli elää sodista palanneiden isien lapsina. Kilpailu on vielä kesken ja tarinoista valittu kirja julkaistaan vasta ensi vuoden puolella yllättävän runsaan osanoton vuoksi (200 tekstiä).  Kaikki kilpailuun lähetetyt kertomukset menevät kuitenkin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräysarkistoon.   Onko tuo laiha, kiltti … Jatka artikkeliin Sotilaan lapsena

Jenkanen etsii työtä

Tämä kertomus on Seija Kajavan aikuisten satukirjasta Jenkanen, jossa mainio koirahahmo Jenkanen kokee koskettavia ja hauskoja seikkailuja 20:n eri tarinan verran. Jenkanen haukotteli katsoessaan turvonneita silmäluomiaan kylpyhuoneen peilistä. Eilen oli mennyt vähän myöhäiseksi Rusakon kanssa istuskellessa kupin ääressä. Säästöt olivat alkaneet huolestuttavasti huveta, vaikka Jenkanen oli pitänyt tiukkaa ja taloudellista linjaa. Työtä oli saatava jostain … Jatka artikkeliin Jenkanen etsii työtä

Koulumuistoja

Vallilankoulu oli sodan jälkeen niin täynnä lapsia, että oli käytävä kahdessa vuorossa koulua. Elämä oli selviytymistä päivästä toiseen. Opettajat olivat tiukanlaisia eikä minkäänlainen vastarinta tullut kysymykseenkään. Luokassa vallitsi kuri ja järjestys. Välitunnilla juostiin ja riehuttiin. Pojat ja tytöt olivat vielä omissa porukoissaan. Olin pieni ja vikkelä ja väistelin isompia ja vahvempia. Sen olin oppinut jo … Jatka artikkeliin Koulumuistoja

Vanhukset – ongelmajätettäkö?

Luin Velma Wallisin kirjan, joka kertoo kahdesta vanhasta intiaaninaisesta. Legendan mukaan heimo oli kärsinyt nälkää, saaliseläimet olivat kadonneet kovan pakkasen myötä. Heimopäällikkö päätti silloin, että kaksi vanhinta naista jätetään jälkeen lumihankeen kuolemaan. Kukaan ei voinut vastustaa päällikön päätöstä, sellainen oli tapa silloin kauan sitten. Tarina kertoo kuinka nämä kaksi vanhaa naista eivät alistuneet kohtaloonsa, vaan … Jatka artikkeliin Vanhukset – ongelmajätettäkö?