Sukupolveni tarinoita

Tässä osiossa löytyy tekstejä, jotka liittyvät kaikki isompaan aihepiiriin: ”Sukupolveni tarinoita” -hankkeeseen. Oheisella sivustolla on toistaiseksi luettavana vain pieni osa kirjoitetuista.

Kun aika moni kirjoittajaryhmän jäsenistä haluaa työstää omaa elämänkertaansa, niin useat noista kertomuksista edustavatkin osioita niistä. Ne toimivat samalla myös itsenäisinä, eri aikakausien kokemusten ja elämäntapojen kuvauksina.

Taustaa – tarinoista riittää moneksi

Kirjoittajaryhmässä aloitettiin 2016 kevätkauden alussa työstämään entistä tietoisemmin elämäntarinoihin liittyvää aihepiiriä. Sen kattonimeksi tuli ”Sukupolveni tarinoita”.

Innoituksen lähteenä on ollut seniori-ikää lähestyvien kokemuksista rikas elämä. Ryhmän jäsenten oma elämä, josta ei haasteita, seikkailua, iloa eikä surua ole puuttunut.

Motiivina lisäksi näkökulma, että jokainen meistä on tehnyt paljon työtä, huoltanut ja kasvattanut lapset eli uuden sukupolven. Lisäksi monilla muillakin tavoilla rakentanut osaltaan hyvinvointivaltiotamme.

Siinä onkin syntynyt materiaalia monenlaisiksi kulttuurituotteiksi: tarinamaisia kertomuksia, runoja, mietelauseita. Lisäksi radioluennan, podcastin, dokumentin- ja kuunnelman sekä näytelmän aineksia.

Ryhmään osallistuminen on monella tavalla palkitsevaa, luovaa ja terapeuttista sen sijaan, että kirjoittelisi vain yksin. Kokemusten jakaminen keskusteluissa antaa samalla myös vertaistukea.

Työstämisen tavasta onkin samalla kehittymässä formaatti, jota on tarkoitus levittää laajempaankin käyttöön. Se istuu muillekin, kuin senioriryhmille.

Syyskaudella 2016 koordinoija oli toisissa tehtävissä ja ryhmä työsti muitakin aiheita. Omiin elämänkokemuksiin palattiin takaisin 2017 alusta.

Tunnemuistojen kaivelua ja dialogiharjoituksia

Kevätkauden 2016 aikana ryhmässä kokeiltiin myös näytelmällisen tekstin tuottamista. Piti kirjoittaa lyhyehköjä kohtauksia, jotka perustuivat dialogiin, vuoropuheluun.

Tehtäväksi tuli ”kohtauksia elämänkaareltani, käännekohtia lapsuudesta kypsään aikuisuuteen”. Ja lopuksi: minkä henkisen testamentin haluan kertoa jälkipolville. Kyse on pitkälti ns tunnemuistoista. Ihminen muistaa parhaiten sellaista, johon liittyy voimakas tunnekokemus hyvässä tai pahassa. Ja juuri niistä syntyy lukuelämyksen, radio- ja lavaesityksen koskettavuus.

Teemoiksi muotoutui mm näitä: elämässä selviäminen ylipäänsä, kurikasvatus kodissa ja koulussa, sukupuolivalistuksen puute, rakkausvaje, lasten kyykyttäminen ja pelottelu, aikakauden leikit, syöpäläiset, evakon lapsena, sotalapsena Ruotsissa ym. Mukana toki myös muistiin jääneitä hyviä asioita, onnelliset tapahtumat jne.

Kevätkaudella 2016 aloitettua Sukupolveni tarinoita-työstöä on jatkettu kevätkaudella 2017, tosin vähemmän kuin oli ensin tavoitteena. Puuttuu vielä jonkin verran ”kohtauksia elämästäni nuoresta aikuisuudesta eteenpäin.”

Ehkä jopa lavaesitykseksi?

Värikkäiden dialogien innoittamana alkoi kehittyä myös suunnitelma lavaesityksestä. Sen ideana olisi esittää usean henkilön kokemuksista tilanteita, jotka on ryhmitelty teemakokonaisuuksiksi.

Kertojan (kuoro) roolina olisi kommentoida kohtausten sisällä, viedä esitystä eteenpäin kertomalla aikakauden kovista koettelemuksista sekä toisaalta yhteiskunnallisista edistysaskeleista.

Lyhyinä, elokuvamaisina kohtauksina etenevä teksti ei siis edustaisi ihan perinteistä draamaa. Silti perushahmoille (5-8)muodostuu kyllä tietynlainen henkilöhistoria. Eri-ikäisten rooleja on runsaasti, lapsista vanhuksiin.

Live-esityksen taustalle haaveiltiin videoseinää, joka kertoisi omaa tarinaansa aikakausien yhteiskunnallisista tapahtumista, politiikasta, olosuhteista ym. Videoseinän sisällön ideointi on siihen ryhtyvälle tiimille luova ja innostava haaste.

Toteutuksen lajiksi sopisi ehkä jonkinmoinen dokumenttiteatterin ja tarinateatterin yhdistelmä. Kuitenkin menetelmä, jossa raikasta ja radikaaliakin ilmaisua voidaan kokeilla.

Jää nähtäväksi tuleeko tuo milloin toteutumaan. Ehkä vuonna 2018. Produktio tarvitsee esittäjineen rahoituksen sekä oman tuotantotiiminsä, jota vetävät tuottaja sekä ohjaaja. Esitys sunnattaisi kaikille ikäryhmille ja sopisi myös koululaisnäytöksiksi.

Yksi esimerkki mahdollisuuksista: Luentasarja radiolle

Moni on varmaan kuullut ja kuunnellutkin Radio 1:n kanavalla esitettävää luentasarjaa. Syksyllä 2016 jatkokertomuksena oli Putkinotko, nyt kevätkaudella 2017 Kadonnutta aikaa etsimässä.

On syntynyt idea, että Suomen juhlavuoden merkeissä olisi paikallaan kuulla jatkokertomus ns tavallisten suomalaisten ihmisten kokemuksista aiempina vuosikymmeninä.

Sellainen, joka ei etene lineaarisesti yksittäisten henkilöiden tarinoina, vaan teemoittain ryhmiteltyinä: mitä erilaisia kokemuksia esim neljällä, viidellä henkilöllä on vaikkapa kurikasvatuksesta tai sukupuolivalistuksen puutteesta.

Kertomukseen voi hyvin sovittaa ryhmässä jo tuotettua aineistoa, myös lyhyitä dialogeja. Radiototeutuksen lisäksi tai sijaan käsikirjoitus voidaan toteuttaa myös podcastina.

”Podcast” on ääniohjelma, joka ei kuulu radiokanavilla automaattisesti, mutta voi esittää verkkopalveluissa Internetin kautta. Esim. YLE:n radiopuolella niitä tuotetaan nykyisin jatkuvasti pienessä määrin ja esitetään Areenan puolella.

Koordinoijalle on myönnetty Keravan kulttuuritoimen taiteilija-apurahoista 2017 pieni avustus ryhmässä tuotettujen aineistojen sovittamiseen käsikirjoituksisksi. Työn alla onkin sovitus radiolle ja sen jälkeen lavaesitystä varten, jos resurssit riittävät. Tehtävä alkaa toukokuussa 2017.

Linkki sukupolveni tarinoita-kategoriaan

Takaisin etusivulle