Iäkäs potilas sairaalassa

Kiipeän puolihämärässä liukasta mäkeä portista Laakson sairaala-alueelle tammikuussa 2012. Suorastaan hiivin jäisen tien reunaa, jotta en vaan liukastuisi. Ei ole varaa joutua sairaalapotilaaksi luunmurtuman vuoksi. Tädin tapaus on varoittava esimerkki mietin, vaikka syy ei hänen kohdallaan liukkaassa kelissä ollutkaan. Miksiköhän tämä sairaala on aikoinaan ristitty Laaksoksi, vaikka rakennukset sijaitsevat aivan selvästi ison mäen päällä? Ajatukseni … Jatka artikkeliin Iäkäs potilas sairaalassa

Kun omaishoitajan malja läikkyy yli

Tämä kertomus edustaa tavallaan kuin taistelua kotirintamalla nykyaikana. Terttu Jansson kuvailee värikkäästi pitkää kokemustaan miehensä omaishoitajana. Hoidettava menehtyi lopulta lyhyen laitoshoidon jälkeen noin viisi vuotta sitten. Aiheesta on työn alla laajempikin kirjoitus, ehkä jopa kirjaksi saakka. Oheinen teksti on vasta kuin aiheen hahmottelu. Miten joutuu omaishoitajaksi?  Minun tapauksessani papin aamenesta. Se ei alkanut heti, mutta … Jatka artikkeliin Kun omaishoitajan malja läikkyy yli

Yleinen sauna – yksi mielipaikka Sturenkadulla -lapsuuteni muistoja 1950-luvun Vallilasta

Lauantaisin oli tapana käydä saunassa, koska asunnossamme ei ollut kylpyhuonetta eikä edes sisävessaa. Isoon laukkuun pakattiin pyyhkeet, mäntysuopaa, juuriharja, puhtaat alushousut ja aluspaita. Sturenkadun sauna oli meidän perheen suosiossa. Sinne oli matkaa noin kilometri. Saunan kassalta ostettiin vihta ja maksettiin saunamaksu. Pukuhuoneessa oli pieniä kaappeja, mutta useimmat jättivät vaatteensa naulakoihin. Luotettiin vielä silloin ihmisten rehellisyyteen, … Jatka artikkeliin Yleinen sauna – yksi mielipaikka Sturenkadulla -lapsuuteni muistoja 1950-luvun Vallilasta

Ruokamatka lapsuuteni Vallilaan – muistoja 50-luvulta

Siihen aikaan kaikki tehtiin alusta loppuun itse, kun ei muuta vaihtoehtoa ollut. Äiti ja isä olivat iloisia valmistaessaan ruokia perheelleen. Olivathan he sodan ja nälän kokeneita ja arvostus ruokaa ja kaikkea mikä liittyi syömiseen oli tärkeää ja arvokasta. En muista kuulleeni äitini suusta koskaan ”voi, taas pitää laittaa ruokaa”. Ainoa ongelma oli keksiä ruokia, joihin … Jatka artikkeliin Ruokamatka lapsuuteni Vallilaan – muistoja 50-luvulta

Voivuori

50 – luvulla syntyneen Lilja Puron vanhemmat toimivat maataloustuottajina Etelä-Suomessa. Hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa sisarustensa kanssa maatilalla talon töihin osallistuen. Voin ylituotannon aikoihin 60-luvulla hän oli noin kymmenvuotias. Voivuori ja sen purku Avolavainen meijeriauto kävi joka päivä hakemassa kaksi maitotonkaa kotoani. Toinen oli 50 litran ja toinen 40 litran alumiininen astia. Autonkuljettaja nappasi kahvoista … Jatka artikkeliin Voivuori

Pienen tytön muistoja sotien ajoilta

Tämän koskettavan, runomuotoisen kertomuksen kirjoitti pari vuotta sitten lausunnan harrastaja Raili Eronen ja se perustuu omakohtaiseen kokemukseen. Tämä tyttö oli onnekas, koska usean ikävän, pelon ja ahdistuksen jälkeen perheen isä palasi elävänä viimeisen sodan päätyttyä lopullisesti kotiin. Eronen on syntyisin Karjalasta ja toimii nykyisin Keravan Lausujat Ry:n puheenjohtajana. Hän on ollut mukana myös Hyvinvointiakatemian kirjoittajaryhmässä … Jatka artikkeliin Pienen tytön muistoja sotien ajoilta

Sotilaan lapsena

Tämän novellin Seija Kajava kirjoitti Suomen Maakuntakirjailijoiden järjestämään Suomen juhlavuoden kilpailuun, jossa haettiin kokemuksia millaista oli elää sodista palanneiden isien lapsina. Kilpailu on vielä kesken ja tarinoista valittu kirja julkaistaan vasta ensi vuoden puolella yllättävän runsaan osanoton vuoksi (200 tekstiä).  Kaikki kilpailuun lähetetyt kertomukset menevät kuitenkin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräysarkistoon.   Onko tuo laiha, kiltti … Jatka artikkeliin Sotilaan lapsena

Pelkäsin

Lapsuuteni perhe oli lestadiolainen. Äitini oli saanut vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen, hänen suvussaan oli kuuluisia saarnamiehiä. Siinä hengessä meitä kasvatettiin. Joka kerran, kun naapurikylän kansakoululla pidettiin seurat, me menimme sanankuuloon. Opettajien mielipiteitä koulun käytöstä ei edes kyselty, olihan äitini isä lahjoittanut tontin koulua varten ja johtokunta oli täysin lestadiolainen. Saarnamiehiä oli yleensä kaksi tai kolme. Yksi puhui … Jatka artikkeliin Pelkäsin

Koulumuistoja

Vallilankoulu oli sodan jälkeen niin täynnä lapsia, että oli käytävä kahdessa vuorossa koulua. Elämä oli selviytymistä päivästä toiseen. Opettajat olivat tiukanlaisia eikä minkäänlainen vastarinta tullut kysymykseenkään. Luokassa vallitsi kuri ja järjestys. Välitunnilla juostiin ja riehuttiin. Pojat ja tytöt olivat vielä omissa porukoissaan. Olin pieni ja vikkelä ja väistelin isompia ja vahvempia. Sen olin oppinut jo … Jatka artikkeliin Koulumuistoja

Kun herkkupaketti pula-aikana saatiin

Sota oli loppunut, mutta monia tarvikkeita sai vielä ostaa vain korteilla. Mutta karkkeja, hedelmiä ja suklaata ei ollut saatavissa mistään – ei siis edes kortilla. Serkkuni oli kesätöissä lukio- aikanaan Ruotsissa ja lähetti sieltä koko perheemme suureksi yllätykseksi meille paketin. Äiti kävi sen hakemassa postitoimistosta. Me kaikki kolme lasta keräännyimme paketin ympärille katsomaan, mitä sieltä … Jatka artikkeliin Kun herkkupaketti pula-aikana saatiin