Aihepiiristä Hämärän hyssy: Mielessä hämärän hyssyn aikaan

Laiskana vain istun tässä iltapäivän hämärässä. Ulkona taas sataa, tuulee. Luonnon äänet sisään kuulee. Sitä käypi miettineeksi, miten tuli eläneeksi. Kurkotinko maailman ääriin, teinkö jotain aivan väärin? Voisko kaikki olla toisin, jos unelmille tilaa soisin? Oisko samat opetukset, samat mielen muistutukset aina kulkeneet mukana, piiskana kaiken takana? Esiin kumpuu lapsuudesta kauhua karhu-unesta, johon usein öisin … Jatka artikkeliin Aihepiiristä Hämärän hyssy: Mielessä hämärän hyssyn aikaan

Isä kuoli liian varhain

Isäni kuoli liian varhain, muisto hänestä jäi mieleeni parhain. Ahkera työmies oli hän, traktorin kanssa kylille lähti varhain. Lapsia patisteli töihin mennen tullen, jaloissa pyörimme, joukossa hyörimme, kymmenen lasta: isän mielestä akkoja oli ku ampiaista. Ampiaiset pörräsivät pihalla, piti pitää isä hyvällä tuulella. Isä jos meihin suuttui, pelottavaksi elämä muuttui. Parempi oli totella heti, sellainen … Jatka artikkeliin Isä kuoli liian varhain

Helsingin Sanomat

Kun aamun Hesaria tuhrusilmin tirkistää, voi etusivun kokomainos mieltä virkistää. Siispä lehti auki, sisällössä kiinnostavaa huomaan. (Saispa jonkun tänne kahvimukin tuomaan!) Käännän sivun osastolle Huolestu ja pelkää, jo tunnen miten kylmyys raapii pitkin kuivaa selkää. On taaskin koko maailma sekaisin, niin kuin on ollut aina ennenkin.Vai oisko tänään vielä pahemmin? Ei tästä puhuta tään tarkemmin. … Jatka artikkeliin Helsingin Sanomat

Elämän tarkoitus – Ikävän karkoitus?

Elämä! Mitä kaikkea se sisältääkään! Miten monenlaisia asioita läpikäydään. Miten monenlaisissa tunteissa keikutaan ja ryvetään. Mitä kaikkea opitaan ja oppimatta jätetään. Mitä tapahtui minun ja matkalla kohtaamieni ihmisten välillä? Mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä? Vieläkö tunnen vihaa, kaunaa, katkeruutta, surua, kaipausta? Vai olenko jo päästänyt irti? Olenko antanut anteeksi itselleni ja muille? Olisiko … Jatka artikkeliin Elämän tarkoitus – Ikävän karkoitus?

Jätän sinut nyt

Kun harjoittaa kirjoittamista, niin omat taidot myös kehittyvät ja monipuolistuvat niin, että voi löytää itseltään yllättäen piileviä kykyjä. Usein tarvitaan myös oma henkinen valmius ja rohkeutta ilmaista sanoiksi kipeitäkin asioita. Päättäväinen ”Jätän sinut nyt” tarvitsi kirjoittajan mukaan pitkän kypsyttelyajan. Siinä taitava riimittely rimmaa niin, että melkein joku sävel alkaa pyöriä mielessä.  Sisällössä on myös ajankohtaisuutta … Jatka artikkeliin Jätän sinut nyt

Suurta lienetkö sukua

Juhani Niirasen runot ovat myös lähes mestarillisia. Sen todistaa jo kooste “Mietteitä vuosilta 2005 – 2012″ (kts Toimitus suosittelee) Hänellä on myös luontainen kyky kalevalatyyliseen riimittelyyn. Tässä tuorein taidonnäyte: Suurta lienetkö sukua heimoa hyväosaista. Isät isoista taloista naiset naitu kartanoista serkut sotasankareita kantakirjoissa kälyset. Maineen jätti jälkipolviin kivipaadet kirkkomaille. Toisin on oma sukuni, väkeä vähäosaista. … Jatka artikkeliin Suurta lienetkö sukua

Maallemme

Tämän Kaijaliisa Reunasen runon on säveltänyt muusikko ja kuoronjohtaja Lotta Pettinen-Diaby ja sen ensiesitti 29.11.2017 Keravalainen mieskuoro Lapilan linnut. Paikkana Keravan lukion ja aikuislukion auditorio, jossa tilaisuudessa esiintyi muitakin Keravan opiston piirissä toimivia kuoroja. Kukaan ei sitä arvannut, kun puhkesi kukkaan kansamme. Kahden ikeen välistä sitkeesti irti otti, itse toimeen ryhtyi. Naapurimme suurikaan ei uskonut, mikä … Jatka artikkeliin Maallemme

Pienen tytön muistoja sotien ajoilta

Tämän koskettavan, runomuotoisen kertomuksen kirjoitti pari vuotta sitten lausunnan harrastaja Raili Eronen ja se perustuu omakohtaiseen kokemukseen. Tämä tyttö oli onnekas, koska usean ikävän, pelon ja ahdistuksen jälkeen perheen isä palasi elävänä viimeisen sodan päätyttyä lopullisesti kotiin. Eronen on syntyisin Karjalasta ja toimii nykyisin Keravan Lausujat Ry:n puheenjohtajana. Hän on ollut mukana myös Hyvinvointiakatemian kirjoittajaryhmässä … Jatka artikkeliin Pienen tytön muistoja sotien ajoilta

Tankarunoja ja tunnelmanpalasia

Keskikesänhetki saapumassa. Saapui suruviesti. Jälleen kerran iloon liittyy suru. Olemme olleet loman ja juhlanodotusta täynnä. Kohtaloko vai sattuma punoo aina mustia lankoja elämäni ilon hetkiin. Rakastan metsänlampia, sitä rikkumatonta rauhaa, jossa värekään ei kulje. Antaa oman sielun ja ruumiin levätä. Mitkään peikot eivätkä kummitukset liiku. Ihanaa vain olla olemassa. Aamu sarastaa. Puut havisevat hiljaa. Ikävöin … Jatka artikkeliin Tankarunoja ja tunnelmanpalasia

Timanttisormus

Ystäväni näytti rakastetultaan saamaansa timanttisormusta. Olihan se kaunis! Tavallinen kevätpäivä sinun kanssasi yhdessä mökillä. Laitoimme kasvimaata, istutimme perunaa, kokkasimme grillissä ruokaa, otimme aurinkoa kalliolla, ja katsoimme auringon laskua järvellä veneessä. En vaihtaisi tätä päivää minkäänlaiseen timanttisormukseen. Raili Eronen