Onnen tavoittelua

Lapsena pystyin juoksemaan niin lujaa, että sain välillä kiinni Onnen hännästä. Silloin tunsin ilman keveyttä, näin kirkkaana lehmusten vihreän värin, kuulin hyönteisten surinan ja pörinän, lennähdin sinitaivaalle poutapilvien untuvaan, tunsin auringon lämmön sekä vilpoisan kesätuulen kasvoillani. Alhaalla näkyi järven sininen aallokko ja kirkkaan veden läpi näin kalat ja kasvit pohjalla. Illalla kuun hopeinen silta johti … Jatka artikkeliin Onnen tavoittelua

Kolme sadan sanan novellia

Seija Kajava: Pommisuoja Makaan hetekalla. Kaukaa kuuluu lentokoneen ääntä, sitten jysähdyksiä. Tunnen kuinka minut kääritään hätäisesti vilttiin ja nostetaan syliin. En tiedä onko se äiti vai joku muu, mutta vauhdilla mennään rappuja alas. Pommisuojassa kurkistan viltin raosta ja näen katosta roikkuvan himmeän lampun. Ihmisiä istuu vastakkaisella penkillä.  Kukaan ei puhu mitään….odotetaan ja kuulostellaan vain. Tunnelma … Jatka artikkeliin Kolme sadan sanan novellia

Mieleni maisema

Se on kuin taulu, jonka tunnelma on rauhallinen, melkein unelias. On vain harmaita sävyjä sumussa. Etualan käkkärämännyt erottuvat tummina, haihtuvat asteettain harmaaseen, ja takaosa sulautuu taivaanrannan äänettömään rauhaan.  Ehkä kuva on valaistunutkin salaperäisellä tavalla. Minulle se on kuitenkin elävä.  Vuodenaikojen vaihtuessa siihen tulee uusia sävyjä, vaikka asetelma säilyykin samana.   Talvella on vain suuri aapa, … Jatka artikkeliin Mieleni maisema