Todellisiin tapahtumiin pohjautuva joulusatu: Haikea muisto lapsuuden joulusta

Olipa kerran kirkonkylän kauppias, joka asui perheineen kaupan talon päädyssä. Talo sijaitsi keskellä kylää, mäellä. Jouluaaton iltapäivällä sataa tihuutti räntälunta. Kauppias oli henkilökuntineen työn touhussa, kuten aattona oli siihen aikaan tapana. Kauppiaan lapset juoksentelivat kuka missäkin kylällä kavereidensa luona. Lopulta kavereiden äidit lähettivät heidät kotiinsa, sillä vierailuaika ei oikein sopinut jouluaattona muille kuin jouluporsaille. Lapset … Jatka artikkeliin Todellisiin tapahtumiin pohjautuva joulusatu: Haikea muisto lapsuuden joulusta

Aihepiiristä Salaperäinen kaupunki: Salaperäinen naapuri

– Eli mitä tapahtui 3. kerroksen asunnossa numero 13 viime yönä? Mistä tuo ihana tuoksu tulee? Menen lähemmäksi ovea, työnnän nenäni lähelle postiluukkua ja nuuhkaisen syvään. Tuoksu herättää aistini. Siirryn lapsuuden lauantaiseen pullan tuoksuun, jossa on aavistus vastalämmitetyn saunan-ja vihdan tuoksua. Imppaan syvään ja samassa siirryn kesäiselle mansikka-aholle. Kuulen selvästi pörriäisten surinaa ja tunnen jopa … Jatka artikkeliin Aihepiiristä Salaperäinen kaupunki: Salaperäinen naapuri

Aihepiiristä Päivä elämästäni: Mitä ajattelin vesivoimistelussa

Seison hartioita myöten lämpimässä vedessä terapia-altaassa. Nuori miesohjaaja laittaa musiikin kovalle ja niin alkaa puolen tunnin vesivoimistelu Jätkän humpan sävelin. Altaan takaosasta katson, kuinka harmaat päät nousevat ja laskevat musiikin tahdissa. Tulee mieleen Saimaan norpat. Minäkin tunnen olevani norppa. Alkaa hymyilyttää. Katoan muistoihini. Näen pitkän elämäni kaaren kevyestä pikkutytöstä jäntevään naiseen ja nyt hauraaseen vanhaan … Jatka artikkeliin Aihepiiristä Päivä elämästäni: Mitä ajattelin vesivoimistelussa

Aihepiiristä Kerava: Leffateatterin pitkä tie Keravalle

”Miksi minun pitäisi tulla Keravalle? Eihän siellä ole edes elokuvateatteria.” Noin kommentoi minulle ohjaaja Pekka Lehtosaari, kun yritin houkutella häntä esitelmöimään nuorille Keravan kirjastossa. Tapanani oli kutsua nuorten leffakerhon kevät- ja syyskauden päättäjäisin joku ajankohtaisen uuden elokuvan ammattilaisista. Tuona keväänä se oli tietenkin Röllin ohjaaja Lehtosaari. Sitkeän maanittelun jälkeen hän lopulta suostui ja saapui yhdessä … Jatka artikkeliin Aihepiiristä Kerava: Leffateatterin pitkä tie Keravalle

Aihepiiristä Hämärän hyssy: Hämäränhyssyä ja Kaamosta

Hämäränhyssy. Hauska sana, mutta mitä se tarkoittaa? Tietokirja sanoo, että se on aika, joka jää päivänvalon ja pimeyden väliin. Kotiliesi-lehdessä oli vuonna 2014 artikkeli ”Tarinoita kaamos- ja pimeänajan puuhista entisaikaan”. Siinä eri ihmiset kirjoittivat, että ennen ei ollut aikaa tunnelmoinnille. Siinä oli tunnelmaa tarpeeksi, kun pimeässä menit ulkohuussiin taskulampun kanssa. Ennen ei ollut varaa edes … Jatka artikkeliin Aihepiiristä Hämärän hyssy: Hämäränhyssyä ja Kaamosta

Sadan vuoden tarinaa elokuvapajassa

Kuuloliiton kurssikeskus Kopola sijaitsee Kuhmoisissa, Ala-Karkjärven rannalla ja idyllisen maalaismaiseman keskellä. Siellä oli vilskettä 1. – 6. elokuuta 2017, kun Kopolan Kannatusyhdistys järjesti Suomi100-juhlavuoden merkeissä kaksiosaisen elokuvafestivaalin. Ensin kolmipäiväisen elokuvapajan ja sitten vielä perinteiset elokuvajuhlat perään. Elokuvaohjaaja Jorma K. Lehtonen opetti tiistaista torstaihin elokuvan tekoa käytännössä sekä teorialuennoin. Elokuvajuhlat pidettiin perjantaista sunnuntaihin ja niiden vetäjänä … Jatka artikkeliin Sadan vuoden tarinaa elokuvapajassa

Talvisodan veteraanit

Seuraavan tarinan kertoo Keijo Virtanen, joka toimi leikkaajana marraskuussa 1989 julkistetussa suurelokuvassa Talvisota. Siitä tehtiin myös tv-sarja. Pekka Parikan ohjaaman teoksen kesto on lähes neljä ja puoli tuntia. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Antti Tuurin samannimiseen kirjaan ja teos kahmi peräti kuusi Jussi -palkintoa! Keijo Virtanen sai elokuvaleikkaajan Jussin elokuvasta Pohjanmaa, joka tarina on myös Antti Tuurin … Jatka artikkeliin Talvisodan veteraanit

Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen on ilon lisäksi erinomaista terapiaa”

Ennen kuin osasin lukea tai kirjoittaa, seurustelin mielikuvituskavereiden kanssa. Alaluokilla kansakoulussa kirjoittelin kaupan valkoiselle käärepaperille näytelmiä, joita esitimme luokkatovereiden kanssa lauantaisin luokan yhteisellä tunnilla. Kirjoitin, ohjasin ja puvustin lyhyet näytelmäntapaiset kyhäelmät. Yläluokilla tuli yhteisöön paljon uusia samassa luokkahuoneessa istuvia oppilaita.Heitä ujostelin ja näytelmiäni häpesin niin paljon, että jätin kirjoittamiseni kokonaan lukuunottamatta pakollisia ainekirjoituksia. Koko oppikoulun … Jatka artikkeliin Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen on ilon lisäksi erinomaista terapiaa”

Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaessa tuntuu, kuin päivä ei olisi mennyt hukkaan”

Voisin toki olla kirjoittamatta. Silloin unohtelisin asioita, sanoja, tunteita, menneitä ja tulevia vielä enemmän kuin nyt. Voisin olla miettimättä ristisanoja, jolloin sanastoni köyhtyisi entistä pahemmin. Mikä on sama kuin pisama? Kesakko! Mikä on sellainen, jossa kukat riippuvat kolmen ketjun varassa ruukussa? Amppeli! Monen entisen tutun tai työkaverin nimi on unohtunut. Muistelen heitä yhdessä toisen ihmisen … Jatka artikkeliin Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaessa tuntuu, kuin päivä ei olisi mennyt hukkaan”

Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää”

Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää. Sudokuja en jaksa täytellä päivät pitkät. Kirjoittamalla opin kirjoittamisen jaloja taitoja. Opin laittamaan sanoja sopivaan järjestykseen, lisäämään kaikenlaisia koristuksia ja karsimaan liiat rönsyt. No tietysti siinä on rajoituksensa, opin, jos opin. Joku on sananikkari jo luonnostaan, toiselta sulosointujen saaminen paperille vaatii enemmän aivovoimistelua. Yhtä kaikki, minä kirjoitan, koska kirjoittamalla voin purkaa … Jatka artikkeliin Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää”