Todellisiin tapahtumiin pohjautuva joulusatu: Haikea muisto lapsuuden joulusta

Olipa kerran kirkonkylän kauppias, joka asui perheineen kaupan talon päädyssä. Talo sijaitsi keskellä kylää, mäellä. Jouluaaton iltapäivällä sataa tihuutti räntälunta. Kauppias oli henkilökuntineen työn touhussa, kuten aattona oli siihen aikaan tapana. Kauppiaan lapset juoksentelivat kuka missäkin kylällä kavereidensa luona. Lopulta kavereiden äidit lähettivät heidät kotiinsa, sillä vierailuaika ei oikein sopinut jouluaattona muille kuin jouluporsaille. Lapset … Jatka artikkeliin Todellisiin tapahtumiin pohjautuva joulusatu: Haikea muisto lapsuuden joulusta

Aihepiiristä Salaperäinen kaupunki: Salaperäinen naapuri

– Eli mitä tapahtui 3. kerroksen asunnossa numero 13 viime yönä? Mistä tuo ihana tuoksu tulee? Menen lähemmäksi ovea, työnnän nenäni lähelle postiluukkua ja nuuhkaisen syvään. Tuoksu herättää aistini. Siirryn lapsuuden lauantaiseen pullan tuoksuun, jossa on aavistus vastalämmitetyn saunan-ja vihdan tuoksua. Imppaan syvään ja samassa siirryn kesäiselle mansikka-aholle. Kuulen selvästi pörriäisten surinaa ja tunnen jopa … Jatka artikkeliin Aihepiiristä Salaperäinen kaupunki: Salaperäinen naapuri

Aihepiiristä Päivä elämästäni: Mitä ajattelin vesivoimistelussa

Seison hartioita myöten lämpimässä vedessä terapia-altaassa. Nuori miesohjaaja laittaa musiikin kovalle ja niin alkaa puolen tunnin vesivoimistelu Jätkän humpan sävelin. Altaan takaosasta katson, kuinka harmaat päät nousevat ja laskevat musiikin tahdissa. Tulee mieleen Saimaan norpat. Minäkin tunnen olevani norppa. Alkaa hymyilyttää. Katoan muistoihini. Näen pitkän elämäni kaaren kevyestä pikkutytöstä jäntevään naiseen ja nyt hauraaseen vanhaan … Jatka artikkeliin Aihepiiristä Päivä elämästäni: Mitä ajattelin vesivoimistelussa

Aihepiiristä Kerava: Leffateatterin pitkä tie Keravalle

”Miksi minun pitäisi tulla Keravalle? Eihän siellä ole edes elokuvateatteria.” Noin kommentoi minulle ohjaaja Pekka Lehtosaari, kun yritin houkutella häntä esitelmöimään nuorille Keravan kirjastossa. Tapanani oli kutsua nuorten leffakerhon kevät- ja syyskauden päättäjäisin joku ajankohtaisen uuden elokuvan ammattilaisista. Tuona keväänä se oli tietenkin Röllin ohjaaja Lehtosaari. Sitkeän maanittelun jälkeen hän lopulta suostui ja saapui yhdessä … Jatka artikkeliin Aihepiiristä Kerava: Leffateatterin pitkä tie Keravalle

Jäkätystä

Että pitääkin ihmisellä olla tyhmiä jäkätyksen aiheita! (Ihmisellä tarkoitan tässä jutussa itseäni.) Jos välttämättä haluatte kuulla, niin tässä muutamia tylsyyksiä. Jostain kansakoulun kauan sitten historiaan haipuneesta suomen kielen oppikirjasta on jäänyt aivoihini lause: Sanaa KYLLÄ käytetään liian usein, kun se voidaan lähes aina korvata jollakin vastaavalla sanalla. Niinpä joka kerran katsoessani HALUATKO MILJONÄÄRIKSI -ohjelmaa ilahdun … Jatka artikkeliin Jäkätystä

Aihepiiristä Hämärän hyssy: Hämäränhyssyä ja Kaamosta

Hämäränhyssy. Hauska sana, mutta mitä se tarkoittaa? Tietokirja sanoo, että se on aika, joka jää päivänvalon ja pimeyden väliin. Kotiliesi-lehdessä oli vuonna 2014 artikkeli ”Tarinoita kaamos- ja pimeänajan puuhista entisaikaan”. Siinä eri ihmiset kirjoittivat, että ennen ei ollut aikaa tunnelmoinnille. Siinä oli tunnelmaa tarpeeksi, kun pimeässä menit ulkohuussiin taskulampun kanssa. Ennen ei ollut varaa edes … Jatka artikkeliin Aihepiiristä Hämärän hyssy: Hämäränhyssyä ja Kaamosta

Sadan vuoden tarinaa elokuvapajassa

Kuuloliiton kurssikeskus Kopola sijaitsee Kuhmoisissa, Ala-Karkjärven rannalla ja idyllisen maalaismaiseman keskellä. Siellä oli vilskettä 1. – 6. elokuuta 2017, kun Kopolan Kannatusyhdistys järjesti Suomi100-juhlavuoden merkeissä kaksiosaisen elokuvafestivaalin. Ensin kolmipäiväisen elokuvapajan ja sitten vielä perinteiset elokuvajuhlat perään. Elokuvaohjaaja Jorma K. Lehtonen opetti tiistaista torstaihin elokuvan tekoa käytännössä sekä teorialuennoin. Elokuvajuhlat pidettiin perjantaista sunnuntaihin ja niiden vetäjänä … Jatka artikkeliin Sadan vuoden tarinaa elokuvapajassa

Taito jonka olisin halunnut oppia

Kun kävin kansakoulua, pyysin opettajalta voisinko tulla koululle opettelemaan harmonin soittoa. Sain luvan ja monena iltana yritin saada harmonista haluamiani ääniä. Jospa minulla vain olisi ollut opettaja! Mutta kouluni opettaja oli epäpätevä eikä osannut soittaa itsekään. Jotain hän sentään osasi neuvoa. Keskikoulun aikaan sain joitakin pianotunteja, mutta minulla ei ollut paikkaa missä harjoitella. Joten sekin … Jatka artikkeliin Taito jonka olisin halunnut oppia

”Anteeksi kun synnyin ihmiseksi”

– ajatuksia anteeksi pyytämisestä ja anteeksi antamisesta Ensimmäinen muistikuvani anteeksi anomisesta liittyy sokeripalojen nappaamiseen noin seitsenvuotiaana. Äiti huomasi, että laatikolla oli käyty omin luvin. Hän suuttui ja sanoi; varkaita ja valehtelijoita en siedä. Hän nappasi isän partaveitsen hiomaremmin seinältä ja alkoi hutkia sillä kinttujani. Aina lyöntien välissä hän sanoi käskevästi ”pyydä anteeksi”. Minunko pitää pyytää … Jatka artikkeliin ”Anteeksi kun synnyin ihmiseksi”

Montgomeryn unohtumaton Sininen linna

Voiko kirjaan rakastua? Kyllä voi. Se tapahtui joskus 80-luvulla. Sain käsiini Lucy Maud Montgomeryn kirjan Sininen linna. Kun olin lukenut sen kerran, halusin lukea sen uudelleen, mutta pahaksi onneksi en muistanut kirjailijan nimeä enkä edes kirjan nimeä. Myyrmäen kirjastossa oli nuori naisvirkailija. Kerroin hänelle kirjan tarinaa ja hänpä löysikin teoksen kertomani perusteella. Tulin niin iloiseksi, … Jatka artikkeliin Montgomeryn unohtumaton Sininen linna