Talvisodan veteraanit

Seuraavan tarinan kertoo Keijo Virtanen, joka toimi leikkaajana marraskuussa 1989 julkistetussa suurelokuvassa Talvisota. Siitä tehtiin myös tv-sarja. Pekka Parikan ohjaaman teoksen kesto on lähes neljä ja puoli tuntia. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Antti Tuurin samannimiseen kirjaan ja teos kahmi peräti kuusi Jussi -palkintoa! Keijo Virtanen sai elokuvaleikkaajan Jussin elokuvasta Pohjanmaa, joka tarina on myös Antti Tuurin … Jatka artikkeliin Talvisodan veteraanit

Miksi kirjoitan: “Kirjoittaminen on ilon lisäksi erinomaista terapiaa”

Ennen kuin osasin lukea tai kirjoittaa, seurustelin mielikuvituskavereiden kanssa. Alaluokilla kansakoulussa kirjoittelin kaupan valkoiselle käärepaperille näytelmiä, joita esitimme luokkatovereiden kanssa lauantaisin luokan yhteisellä tunnilla. Kirjoitin, ohjasin ja puvustin lyhyet näytelmäntapaiset kyhäelmät. Yläluokilla tuli yhteisöön paljon uusia samassa luokkahuoneessa istuvia oppilaita.Heitä ujostelin ja näytelmiäni häpesin niin paljon, että jätin kirjoittamiseni kokonaan lukuunottamatta pakollisia ainekirjoituksia. Koko oppikoulun … Jatka artikkeliin Miksi kirjoitan: “Kirjoittaminen on ilon lisäksi erinomaista terapiaa”

Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaessa tuntuu, kuin päivä ei olisi mennyt hukkaan”

Voisin toki olla kirjoittamatta. Silloin unohtelisin asioita, sanoja, tunteita, menneitä ja tulevia vielä enemmän kuin nyt. Voisin olla miettimättä ristisanoja, jolloin sanastoni köyhtyisi entistä pahemmin. Mikä on sama kuin pisama? Kesakko! Mikä on sellainen, jossa kukat riippuvat kolmen ketjun varassa ruukussa? Amppeli! Monen entisen tutun tai työkaverin nimi on unohtunut. Muistelen heitä yhdessä toisen ihmisen … Jatka artikkeliin Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaessa tuntuu, kuin päivä ei olisi mennyt hukkaan”

Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää”

Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää. Sudokuja en jaksa täytellä päivät pitkät. Kirjoittamalla opin kirjoittamisen jaloja taitoja. Opin laittamaan sanoja sopivaan järjestykseen, lisäämään kaikenlaisia koristuksia ja karsimaan liiat rönsyt. No tietysti siinä on rajoituksensa, opin, jos opin. Joku on sananikkari jo luonnostaan, toiselta sulosointujen saaminen paperille vaatii enemmän aivovoimistelua. Yhtä kaikki, minä kirjoitan, koska kirjoittamalla voin purkaa … Jatka artikkeliin Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää”

Perinnönjako

  Kaksi pientä tyttöä puuhasi mummin taloustavaralaatikon luona. Pienet kädet etsivät siellä olevia tavaroita. Onhan siellä kaikenlaista, lusikoita monta kokoa, veitsiä, haarukoita, kauhoja ja paistinlastoja. -Mummi, mikä tämä on? Viisivuotias kysyy kädessään vanhat sokeripihdit, sellaiset kotkankynnen malliset. -Ne ovat vanhat sokeripihdit. -Mitä näillä tehdään? -Niillä otetaan astiasta sokeripala ja laitetaan se kahvikuppiin. Viisivuotias heiluttelee pihtejä … Jatka artikkeliin Perinnönjako

Se oli pitkä se perjantai

Se oli pitkä se perjantai, niin kuin voi vain alle kymmenvuotiaan päivä olla, kun ei saa mennä edes ulos. Oli oltava hiljaa ja kulutettava päivää miten parhaiten osasi. Miten osasin? Sitä en todellakaan muista. Ei meillä oltu mitenkään uskonnollisia. Kuitenkin määrättyjä sääntöjä oli noudatettava. Vain vaari kävi joka sunnuntai kirkossa, ja hänellä oli aivan oma … Jatka artikkeliin Se oli pitkä se perjantai

Kissa

Siitä on jo vuosia. Naapurissa asunut vanha rouvakin on kuollut jo aikoja sitten. Kesä oli silloin kauneimmillaan, kun kissa ensimmäisen kerran ilmestyi pation rappusille. Vähitellen se alkoi ilmestyä siihen melkein joka ilta. Ensiksi se kävi naapurin vanhan rouvan rappusilla, ja sitten se tuli meille. Kissa oli mustan, ruskean ja valkean kirjava. Ulkonäöltään ei mikään kovin … Jatka artikkeliin Kissa

Elsa Maria

Tämä kirjoitus kertoo yli 90-vuotiaasta vanhuksesta, jota noin 75-vuotias kirjoittaja käy silloin tällöin avustamassa.   Elsa Maria syntyi Pohjois-Pohjanmaalla kesäkuussa 1920 torpparin mökin pienessä saunassa. Hänen isovanhemmistaan tuli itsellisiä torppareita, kun olivat saaneet hankittua mökin ja kahden hehtaarin tontin omakseen vuosisadan alkupuolella. Isovanhempien jälkeen mökki jäi perintönä tyttärille Kaisalle ja Marille. Iloiselle Kaisalle syntyi kaksi … Jatka artikkeliin Elsa Maria

Onnittelukirje: Huastelu Lienalle

  Mie en pie puhetta Lienalle vuan huastelen, niinku meillä Pohjos-Karjalassa on tapana. Myö ollaa Lienan kanssa sellasii tyttölöitä joilla on jo meleko pitkä yhteine männeisyys. Meijän nuoret ku alako olemaa yhessä, nii mie aattelin jotta poika kyllä männöö, vuan sen vanhempiin kanssa suattaa tulla ongelmii. Hyö ku ovat hyvissä viroissa ja kovast koulutettuja. Mie … Jatka artikkeliin Onnittelukirje: Huastelu Lienalle

Kevät tuli taas

Raaka etelätuuli saa hoikat koivut kumartamaan pohjoiseen päin. Tuuli vie mukanaan talven pimeät, pysähtyneet energiat ja antaa tilaa kevään luovuudelle. Pilvi valuu auringon yltä ja kulkija tuntee puiden raosta lämmön läikähdyksen taivaltaessaan tuttua lenkkipolkua. Valon valta kasvaa päivä päivältä, ja kulkija huomaa entistä herkemmin jokaisen kiven, jokaisen kävyn, jokaisen kissoja esiin puskevan pajun. Pieni puro … Jatka artikkeliin Kevät tuli taas