Sadan vuoden tarinaa elokuvapajassa

Kuuloliiton kurssikeskus Kopola sijaitsee Kuhmoisissa, Ala-Karkjärven rannalla ja idyllisen maalaismaiseman keskellä. Siellä oli vilskettä 1. – 6. elokuuta 2017, kun Kopolan Kannatusyhdistys järjesti Suomi100-juhlavuoden merkeissä kaksiosaisen elokuvafestivaalin. Ensin kolmipäiväisen elokuvapajan ja sitten vielä perinteiset elokuvajuhlat perään. Elokuvaohjaaja Jorma K. Lehtonen opetti tiistaista torstaihin elokuvan tekoa käytännössä sekä teorialuennoin. Elokuvajuhlat pidettiin perjantaista sunnuntaihin ja niiden vetäjänä … Jatka artikkeliin Sadan vuoden tarinaa elokuvapajassa

Taito jonka olisin halunnut oppia

Kun kävin kansakoulua, pyysin opettajalta voisinko tulla koululle opettelemaan harmonin soittoa. Sain luvan ja monena iltana yritin saada harmonista haluamiani ääniä. Jospa minulla vain olisi ollut opettaja! Mutta kouluni opettaja oli epäpätevä eikä osannut soittaa itsekään. Jotain hän sentään osasi neuvoa. Keskikoulun aikaan sain joitakin pianotunteja, mutta minulla ei ollut paikkaa missä harjoitella. Joten sekin … Jatka artikkeliin Taito jonka olisin halunnut oppia

”Anteeksi kun synnyin ihmiseksi”

– ajatuksia anteeksi pyytämisestä ja anteeksi antamisesta Ensimmäinen muistikuvani anteeksi anomisesta liittyy sokeripalojen nappaamiseen noin seitsenvuotiaana. Äiti huomasi, että laatikolla oli käyty omin luvin. Hän suuttui ja sanoi; varkaita ja valehtelijoita en siedä. Hän nappasi isän partaveitsen hiomaremmin seinältä ja alkoi hutkia sillä kinttujani. Aina lyöntien välissä hän sanoi käskevästi ”pyydä anteeksi”. Minunko pitää pyytää … Jatka artikkeliin ”Anteeksi kun synnyin ihmiseksi”

Montgomeryn unohtumaton Sininen linna

Voiko kirjaan rakastua? Kyllä voi. Se tapahtui joskus 80-luvulla. Sain käsiini Lucy Maud Montgomeryn kirjan Sininen linna. Kun olin lukenut sen kerran, halusin lukea sen uudelleen, mutta pahaksi onneksi en muistanut kirjailijan nimeä enkä edes kirjan nimeä. Myyrmäen kirjastossa oli nuori naisvirkailija. Kerroin hänelle kirjan tarinaa ja hänpä löysikin teoksen kertomani perusteella. Tulin niin iloiseksi, … Jatka artikkeliin Montgomeryn unohtumaton Sininen linna

Onnen tavoittelua

Lapsena pystyin juoksemaan niin lujaa, että sain välillä kiinni Onnen hännästä. Silloin tunsin ilman keveyttä, näin kirkkaana lehmusten vihreän värin, kuulin hyönteisten surinan ja pörinän, lennähdin sinitaivaalle poutapilvien untuvaan, tunsin auringon lämmön sekä vilpoisan kesätuulen kasvoillani. Alhaalla näkyi järven sininen aallokko ja kirkkaan veden läpi näin kalat ja kasvit pohjalla. Illalla kuun hopeinen silta johti … Jatka artikkeliin Onnen tavoittelua

Kirje menneisyyteen: Hei sinä isomummini vuodelta 2018!

Ullakolla olevasta arkusta löysin tänään sinun vanhoja tavaroitasi. Kuinka lieneekin säilynyt melkein 100 vuotta monia mielenkiintoisia esineitä. Erityisesti innostuin löytämästäni pienestä vihkosesta, johon olit kirjoittanut käsin. Myös kirjasesta, jonka olit tehnyt koneella, ilmeisesti ensimmäisellä tietokoneellasi. Kerrot niissä mitä olet tehnyt ja ajatellut silloin kauan sitten. Luin päiväkirjaasi ja ihmettelin sinun päivittäisiä töitäsi, joista olit kirjoittanut. … Jatka artikkeliin Kirje menneisyyteen: Hei sinä isomummini vuodelta 2018!

Onnen siruja arkipäivässä

Mitä onnellisuus oikein on? Useat runoilijat etsivät sitä, joku vielä löytääkin. ”Onhan tuota onnea minulla” sanoo Matti Rossi. ”Kell` onni on, se onnen kätkeköön” käskee Eino Leino. Olen sitä mieltä, että ei mitään ’suurta onnea’ olekaan, pienistä sirusista on kerättävä. Pitkän sateisen ja harmaan viikon jälkeen heräänkin auringon paisteeseen. Mieli on kevyt ja olo onnellinen. … Jatka artikkeliin Onnen siruja arkipäivässä

Kolme sadan sanan novellia

Seija Kajava: Pommisuoja Makaan hetekalla. Kaukaa kuuluu lentokoneen ääntä, sitten jysähdyksiä. Tunnen kuinka minut kääritään hätäisesti vilttiin ja nostetaan syliin. En tiedä onko se äiti vai joku muu, mutta vauhdilla mennään rappuja alas. Pommisuojassa kurkistan viltin raosta ja näen katosta roikkuvan himmeän lampun. Ihmisiä istuu vastakkaisella penkillä.  Kukaan ei puhu mitään….odotetaan ja kuulostellaan vain. Tunnelma … Jatka artikkeliin Kolme sadan sanan novellia

Mieleni maisema

Se on kuin taulu, jonka tunnelma on rauhallinen, melkein unelias. On vain harmaita sävyjä sumussa. Etualan käkkärämännyt erottuvat tummina, haihtuvat asteettain harmaaseen, ja takaosa sulautuu taivaanrannan äänettömään rauhaan.  Ehkä kuva on valaistunutkin salaperäisellä tavalla. Minulle se on kuitenkin elävä.  Vuodenaikojen vaihtuessa siihen tulee uusia sävyjä, vaikka asetelma säilyykin samana.   Talvella on vain suuri aapa, … Jatka artikkeliin Mieleni maisema

Syntymäpäivänä 2118

Meillä oli tänään tasavuosien päivät vaimoni kanssa. Hänelle tuli sata ja minulle kahdeksankymmentä täyteen. Perheen kesken pidettiin pienimuotoinen juhla. Siihen osallistui 300 henkeä, toisin sanoen kaikki sukuun kuuluvat, joita asia kiinnosti.   Meitä oli paikalla kahdeksan, isovanhemmat ja myös tasavuosia täyttävät lapsemme. Kaukaisimmat vieraat olivat kuumatkalla, loput kotonaan eri puolilla maailmaa. Osa joutui osallistumaan yölläkin, … Jatka artikkeliin Syntymäpäivänä 2118