Helsingin Sanomat

Kun aamun Hesaria tuhrusilmin tirkistää,
voi etusivun kokomainos mieltä virkistää.

Siispä lehti auki, sisällössä kiinnostavaa huomaan.
(Saispa jonkun tänne kahvimukin tuomaan!)

Käännän sivun osastolle Huolestu ja pelkää,
jo tunnen miten kylmyys raapii pitkin kuivaa selkää.

On taaskin koko maailma sekaisin,
niin kuin on ollut aina ennenkin.Vai oisko tänään vielä pahemmin?
Ei tästä puhuta tään tarkemmin.

Kulttuuri on aina hyvin kiehtovaa,
sen monet jutut minut kovin koukuttaa
ja jälleen saa näin taaskin kaipaamaan:

– Oi, pitäis varmaan nähdä tää ja tuo,
näyttelyt ja esitykset, kiinnostavat kaikki nuo!

(Vaan homma hiipuu suureen laiskuuteen,
kun junaan pitäis nousta päästäkseen
edes paikan päälle eteiseen.)

Mielenkiintoinen on iäkkäästä Kuolleet-palsta.
Niin monta tarinaa se kätkee vasta.

– Kas, Hän ja Hän ja Hänkin lähtenyt,
lopulta viime hyvästinsä jättänyt,
ja maille autuaille häipynyt.

Lukea on myös ylen mukavaa,
kun kansa urheilua harrastaa,
seurata, kun siskot mitaleita saalistaa,
pojat satsaa palloon, kiekkoon, formulaan,
ja mitä niitä kaikkia nyt olikaan.

Mikäs siinä, antaa mennä vaan!

Ruokasivun lihaohjeet sivuutan,
ristikonkin tyhjänä taas ohitan,
mut sudokut on pakko ratkoa
ja sarjakuvat kaikki katsoa.

TV-ohjelmasta illan kohokohdat rengastan.
Takasivun lähiajan sään lopuksi tarkastan.


Tellervo Sarajärvi, lokakuu 2018


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *