Aihepiiristä Kerava: Leffateatterin pitkä tie Keravalle

”Miksi minun pitäisi tulla Keravalle? Eihän siellä ole edes elokuvateatteria.” Noin kommentoi minulle ohjaaja Pekka Lehtosaari, kun yritin houkutella häntä esitelmöimään nuorille Keravan kirjastossa. Tapanani oli kutsua nuorten leffakerhon kevät- ja syyskauden päättäjäisin joku ajankohtaisen uuden elokuvan ammattilaisista. Tuona keväänä se oli tietenkin Röllin ohjaaja Lehtosaari. Sitkeän maanittelun jälkeen hän lopulta suostui ja saapui yhdessä Janne Kopun kanssa tämän autolla. Kopulle maksettiin matkakorvaus ja Pekalle tarjottiin pullakahvit.

Leffateatterin puuttuminen on ollut Keravan kannalta harmittava asia. Kerran tilaisuuden päätyttyä seisoimme Marko Röhrin kanssa kirjaston portailla ja katselimme edessä olevaa puistoa.

-Tämä on hienoa seutua ja hyvä sijainti. Kyllä tänne pitäisi saada kunnon elokuvateatteri.

-Niin pitäs. Just sellanen kun pistit pystyyn sinne Kajaaniin viime vuonna.

-Täytyypä ottaa asia käsittelyyn.

Mutta ei hänen onnistunut saamaan Keravan päättäjiä lämpenemään asiaan. Nyttemmin Marko on luopunut elokuvateatteri -toiminnasta ja keskittyy elokuvien tuottamiseen.

Kun kymmeniä vuosia sitten muutin Keravalle, täällä oli peräti kaksikin leffateatteria. Toinen niistä, Kino Jukola, sijaitsi radan takana vanhassa puutalossa. Sitä pyöritti vanha pariskunta. Se oli eksoottinen paikka,
jossa henki harmoninen tunnelma. Kävin siellä vain joitakin kertoja lasten näytöksissä poikien kanssa. Sitten nuorisojoukko poltti senkin, niinkuin vanhan puukoulunkin. Tosin elokuvateatterin tuhoutumisesta ei niin paljon puhuttu eikä tehty postikorttejakaan, kuin koulurakennuksen. Puukoulun polttajan paljastimme fiktiivisesti ”Pelastajat ” tv-sarjassa.

Toinen teatteri oli huomattavasti modernimpi ja sijaitsi keskustassa. Kirsikin (avopuolisoni) kerkesi katsomaan siellä pari elokuvaa ennen sen ravintolaksi muuttamista 90-luvun puolivälissä. Olihan se hienoa katsella isolta kankaalta talvikisoja oluttuopin kera! Tuokin toiminta lopahti nopeasti ja tiloihin jäi vain ravintola.

Nyt sen paikalla on uusi ja upea ostosparatiisi. Sen ’paratiisin’ tulla jo 90-luvulla. Silloin sinne suunniteltiin myös elokuvateatteria. Tietyt valittajat kaatoivat ikäänkuin valittamisen ilosta sen hankkeen. Uusi paikka löydettiin radan varrelta. Valittajat valittivat taas ja seuraavaksi elokuvateatterin perustamista  suunniteltiin keskustan ulkopuolelle. Mutta sekin (onneksi) valitettiin nurin ja saimme keskustaan parikin isompaa markettia. Ja vihdoin, siis sille alkuperäiselle paikalle äskettäin tavaratalo Karusellin.

Kun olin lopettanut työskentelyn nuorten parissa, aloittivat eräät henkilöt leffakerhon kirjaston tiloissa. Opastin heitä heitä siinä, mitä kautta he saisivat hankittua elokuvia sinne katsottaviksi. Muuta yhteydenpitoa minulla ei sitten ole ollutkaan heidän kanssaan. Sivusta seuraten olen ollut mielissän laadukkuudesta, joka heidän valinnoillaan on ollut ja on edelleen. Suosittelen.

Nikkarin koululla aloiteltiin elokuvien näyttämistoimintaa, mutta se lopahti melko nopeasti. Paikka ei ollut kovin houkutteleva, eikä valkokangaskaan varsin kehuttava. Nyt Kerava-salissa toimii erittäin toimiva elokuvateatteri. Sitä pyörittävällä pariskunnalla on hyvät suhteet elokuvien levittäjiin. Uudet elokuvat saadaan Keravalle samaan aikaan kuin Helsingissä. Kuvan laatu ja äänentoisto ovat erinomaiset. Eräs tuttavamme ylisti tarjontaa: ”Siellä saa juoda viiniäkin”.


Keijo Virtanen 8.11.2018


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *