Sadan vuoden tarinaa elokuvapajassa

Kuuloliiton kurssikeskus Kopola sijaitsee Kuhmoisissa, Ala-Karkjärven rannalla ja idyllisen maalaismaiseman keskellä. Siellä oli vilskettä 1. – 6. elokuuta 2017, kun Kopolan Kannatusyhdistys järjesti Suomi100-juhlavuoden merkeissä kaksiosaisen elokuvafestivaalin. Ensin kolmipäiväisen elokuvapajan ja sitten vielä perinteiset elokuvajuhlat perään. Elokuvaohjaaja Jorma K. Lehtonen opetti tiistaista torstaihin elokuvan tekoa käytännössä sekä teorialuennoin. Elokuvajuhlat pidettiin perjantaista sunnuntaihin ja niiden vetäjänä toimi Maire Paltare. Kerron tässä jutussa yksinomaan elokuvapajasta, johon itse osallistuin.

(Kuvia voi klikata, jotta saa näkyviin isomman version.)

Saapuminen ja Kopolan henki

Lähdin pajaa edeltävänä iltapäivänä ajelemaan Kuhmoisiin. Halusin yöpyä Kopolassa, jotta välttyisin aikaiselta ylösnousulta. Niinpä tutustuin ’Kopolan henkeen’ heti kun tulin ovesta sisään, sillä kurssilaisten täysihoidosta vastaavat työntekijät olivat ystävällisiä ja huomaavaisia. Kaikilla näytti olevan kuulolaite, kuten minullakin. Myöhemmin huomasin, että monilla muillakin, myös joillakin näyttelijöistä, oli kuulolaite.

Niitä kurssille tulleita, jotka eivät kuulleet toisten puhetta edes kuulolaitteella, palveli kirjoitustulkki. Tulkki kirjoitti keskusteluja sitä mukaa, kun juteltiin. Tekstiä pääsi lukemaan tulkin lähellä olevalta näytöltä jo simultaanisti, keskustelun aikana. Toki pajaan osallistui myös normaalisti kuulevia.

 

 

 

 

 

 

Kurssipäivien pääsisällöksi oli valmisteltu lyhytelokuvan tekeminen Kopolan talon historiasta. Elokuvaan tuli myös haastatteluja kurssikeskuksen toiminnasta. Niitä ei kuitenkaan käsitelty elokuvapajassa, vaan ne tehtiin myöhemmin. Kuuloliitto on hankkeessa mukana sponsorina, kuten myös Kuhmoisten kunta ja paikalliset kulttuurijärjestöt. Hanke on mukana itsenäisyyden juhlavuoden Suomi 100 -ohjelmassa.

Lyhytelokuvan käsikirjoitus

Käsikirjoituksen suunnitteli ennen elokuvapajaa työryhmä, jota vetivät Seppo Unnaslahti, Risto Ojala ja Jorma K. Lehtonen. Käsikirjoituksessa Kopolan talon ja siinä eläneiden ihmisten historiaa kerrotaan takautumien avulla yli sadan vuoden ajalta.

Kopolan perusti aikoinaan Juho Kopola -niminen maanviljelijä. Hän rakensi tuolle paikalle hirsisen maalaistalon perheelleen ja ryhtyi siihen isännäksi. Myöhemmin samalle paikalle pystytettiin nykyinen Kopolan päärakennus. Se toimi ensin kymmeniä vuosia pappilana ja on nykyisin tärkeä osa Kuuloliiton kurssikeskusta.

Käsikirjoituksessa kertoja aloittaa tekstin näin komeasti: ”Olen talon ja maan henki. Tähän asetuin katsomaan järven pinnan kimallusta. Rannasta kohosi moreenimäki, johon muinainen isäntä talonsa rakensi. Koski kohisi vieressä, metsät humisivat kaukana ja näköyhteys oli järven yli kirkonmäelle, mistä kuului kellojen kumahtelu.”

Ensimmäinen päivä: Tiistain tapahtumat

Elokuvapaja käynnistyi aikaisin tiistaiaamuna ja pihalla aurinko paistoi lämpimästi. Alkukesän  sateinen ja viileä sää oli häipynyt kauas, kuin himmeä muisto.

Ohjaaja innostui kirkkaasta ilmasta ja päätti: ”Lähdetäänkin heti kuvaamaan hirsiä, kun valoa on runsaasti. Pidetään teoriatunti myöhemmin”. Ajoimme letkana usealla autolla kohti Velisjärven leirikeskusta, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä Kopolasta. Siellä ohjaaja halusi luoda kuvilla mielikuvan vanhasta Juho Kopolan hirsisestä maalaistalosta, joka on purettu kauan sitten nykyisen Kopolan talon tieltä.

Vanhat hirret luovat alkuperäistä Kopolaa

Kun saavuimme perille, niin aurinko porotti jo niin, että silmiä häikäisi. Nousimme autoista ja kävelimme tuuhealle pihanurmikolle. Leirikeskuksen pihan molemmilla puolilla on pienet vanhat puurakennukset ja taustalla leveä aitta. Nykyaikaiset vessat toimivat erillisessä rakennuksessa vähän sivummalla.

Ohjaaja purki autostaan mahtavan määrän tarvikkeita, kuten ison kameran, jalustan, mikrofonin ja refleitä eli heijastimia. Refleillä auringon valoa suunnataan kuvattavaan kohteeseen. Kun refleja heilutettiin, niin auringon säteet tanssivat hirsillä ja hirsien yksityiskohdat erottuivat kuvissa selkeästi. Valon heijastukset elävöittivät aikanaan myös muita kuvattavia kohteita, kuten näyttelijöiden kasvoja.

 

 

 

 

 

 

Aamun kirkkaassa valossa ohjaaja asetti valkoisen paperin kameran eteen ja kuvasi sen. Kamerasta näki lukeman, kuinka paljon on valoa. Valon määrä olisi hyvä olla sama siinä kohtaa, kun eri kuvia yhdistetään. Siksi mittaaminen on tärkeää.

Päivän kuvausten pääkohde oli pihapiirissä sijaitseva pieni hirsiseinäinen mökki. Sen ulkoseinän hirret soveltuvat erityisesti luomaan mielikuvaa vanhasta Juho Kopolan maalaistalosta ja kertomaan 1800-luvulla alkanutta tarinaa.

Yhtenä elokuvapajan ennakkotehtävistä olikin miettiä, mitä ja miten talon eri rakenteet voivat välittää muistojen historiaa katsojalle. Mitä symbolisoi esim. elämän kulkutie – ovi tai rakennuksen silmä – ikkuna, perustus, hirsinurkka tai savupiippu?

 

 

 

 

 

 

Ohjaaja suuntasi elokuvakameran hirsimökin seinään. Halukkaat saivat katsoa kameran kautta ja kuvata hetken hirsiä. Minäkin sain tehdä niin omalla vuorollani. Tosin ohjaaja sai parempaa apua niiltä oppilailta, joilla oli ennestään kokemuksia elokuvaamisesta.

Elokuvattiin myös mökin hirsisalvosta ja siinä kimmeltäviä hämähäkinseittejä. Seitit eivät näkyneet minun kamerassani. Ikikuusen pitkät oksat kurottautuivat ikkunan eteen. Ikkunaa ei kuvattu.

Velisjärven pihapiirissä useita kuvauskohteita

Ikikuusi oli niin suuri, että sen oksien alla voi seistä. Ruskeat isot muurahaiset vilistivät ylös ja alas kuusen runkoa pitkin. Niiden juoksu tallentui elokuvakameralle, mutta minä en saanut muurahaisista valokuvaa.

Lehtipuussa oli hylätty linnunpesä. Ohjaaja sääti kameransa niin, että sen edessä kiinni pidellyn oksan ja linnunpesän etäisyys ilmeni perspektiivissä. Yritin kuvata pesää, mutta kuvani epäonnistui.

Taaempana rakennusten välissä on moniovinen aitta, jonka ulkoseinät ja ovet ovat alkuperäisiä. Ohjaaja halusi kuvata aitan oven avautumista ja sulkeutumista. Aitassa näkyi sähköpatteri, joka piilotettiin räsymaton alle. Joku meni oven taakse. Hän avasi ja sulki ovea ohjaajan käskyjen mukaan eri nopeuksilla. Kuvausta toistettiin mielestäni ihmeen monta kertaa. Toki ohjaaja tiesi, että tarvitaan valinnanvaraa.

Kuvaamalla eri kohteita pihapiiristä saatiin materiaalia, josta ohjaaja voi myöhemmin editoida mielikuvan Juho Kopolan kauan sitten puretusta maalaistalosta.

Autossa paluumatkalla ohjaaja ilmaisi tyytyväisyytensä siihen, kuinka hyvin kuvaukset olivat onnistuneet. ”Tein oikean päätöksen, kun menimme suoraan kuvaamaan sen sijaan, että olisimme aloittaneet kurssin teoriasta. Tänään on saatu paljon ainutlaatuista aikaan”, hän jutteli.

Tajusin hänen tunteensa, mutta sain vielä ankaramman todisteen sään herran voimasta seuraavana päivänä: ensin oli pilvistä ja sitten satoi. Yhtään kuvaa ei olisi enää saatu valon tanssista hirsissä.

Jo ensimmäisenä päivänä saimme siis käytännön oppia elokuvaamisesta. Ohjaaja myös selitti, mitä oli tekemässä ja miksi. Ulkokuvausten lopputulosta emme nähneet, koska ohjaaja ei ehtinyt editoida otoksia pajapäivien aikana.

Nykyinen Kopola kopterikameralla

Palattuamme Velisjärveltä nykyiseen Kopolaan eräs kurssilaisista otti esille kopterikameransa. Sitä hän ohjasi ja otti aurinkoisia ilmakuvia Kopolan talon pihapiiristä ja järvestä. Kuvaamista varten ohjaaja lavasti hieman tapahtumia. Ensimmäisessä otoksessa tulimme ryhmissä tieltä Kopolan pihaan. Ohjaaja hylkäsi sen epäluonnollisena, koska kaikki eivät tule kurssille yhtä aikaa. Toisessa otoksessa kävelimme pihalla ryhmissä ohjaajan neuvojen mukaan. Nuoret tulivat ryhminä päärakennuksen suunnasta kohti uudempaa rakennusta ja vanhat vastakkaiselta suunnalta. Minä olin kolmen leidin ryhmässä päässäni lierihattu. ”Meillä kaikillahan olisi pitänyt olla hattu päässä”, naureskeli toinen seuralaisistani.

Kävelimme hissukseen nuorten ryhmiä kohden. Minulla ei ole tuosta tapahtumasta yhtään itse ottamaani kuvaa, olinhan yksi ryhmäkohtauksen näyttelijöistä. Saimme nähdä kopterikuvauksen hienot tulokset myöhemmin ja ohjaaja Lehtonen hyväksyi toisen otoksen.

Käsikirjoituksen takaumien kuvaus alkaa: Säästöpankkitoimintaa Kopolassa

Nykyisen Kopolan ruokasalissa kuvattiin tiistaina ensimmäinen takauma, jonka aiheena oli Kopolaan perustettu Säästöpankki. Niinpä ruokasalin tuoleja ja pöytiä siirrettiin pois pääoven ja eteisen edestä. Ohjaaja siirsi elokuvakameran eteisen oveen päin. Sisäkuvauksen mahdollisti voimakas valo, joka tuli ohjaajan selän takaa (vrt. artikkelin toinen kuva: ohjaaja filmaamassa).

Käsikirjoituksen mukaan Kopolan uusi kappalainen Kaarlo Warmavuori ja nimismies Forsman ovat puuhanneet Kopolaan säästöpankin. Takauman kohtauksessa he istuvat  Kopolan ruokasalissa pöydän takana ja ottavat vastaan talletuksia. Rahaa on paperisena ja sormenpään kokoisina metallinappeina, missä on keisarin nimestä N-kirjain. Asiakkaina ovat kaksi nuorta piikaa ja myllärin poika. Piiat tallentavat kumpikin kymmenen ”markkoa” ja myllärinpoika viisikymmentä ”markkoa”, jossa on isänkin ”rahoa”.

 

Ensimmäisen kuvakulman otoksissa nuoret saapuvat ulkoeteisestä saliin suoraan kameraan päin ja esittävät asiansa. Kameran takana näkymättömissä on pankin kassana toimiva kappalainen Wirmavirta. Hän on mukana kohtauksessa vain äänenä, joka sanoo repliikkinsä.

Toisen kuvakulman otoksissa on siirrytty ihan toiselle puolelle salia, josta on raivattu pöydät ja tuolit pois. Ohjaaja suuntaa kameran salin ikkunattomaan takaseinään. Seinän vierustalla istuvat nimismies ja kappalainen. Pöytä on heidän edessään. Pöydän toisella puolella seisovat nuoret selin kameraan. Ohjaaja kuvaa otoksia nuorten takaa. Näyttelijät esittävät samat vuorosanat kuin ensimmäisen kuvakulman otoksissa. Nimismies ei sano mitään.

 

 

 

 

 

 

Säästöpankkikohtaus kuvataan kahdessa paikassa ruokasalia. Juju on siinä, että ensimmäisessä kuvakulmassa kamera on suunnattu ulkoeteisestä tuleviin nuoriin. Kameran takana näkymättömissä istuu kappalainen. Hänen takanaan on ikkunaseinä. Ohjaaja ei halua kuviin ikkunoita. Siksi toisessa kuvakulmassa ohjaaja siirrättää kohtauksen täydennyksen salin toiselle puolelle, jossa hän saa tapahtuman taustaksi pelkän tapetoidun seinän.

Kuvaotosten leikkaamisen jälkeen elokuvan katsojille syntyy mielikuva, että pöytä on koko ajan ollut paikoillaan ja että pöydän edessä seisovat ulkoeteisestä saapuneet nuoret. Pöydän takana istuvat kappalainen ja nimismies ikkunattoman seinän edessä. Ohjaaja ei näyttänyt ikkunoita. En tiedä, olivatko ikkunat väärää tyyliä vai halusiko hän välttää vastavaloa.

Näitä kuvakulmia voidaan käyttää vuorotellen tarpeen mukaan. Kahdessa paikassa otetut kuvat ja äänet yhdistyvät yhdeksi tapahtumien virraksi leikkauksen avulla. Irrallisista otoksista on tullut yksi tarina.

Nuorten poistuttua kappalainen sanoo nimismiehelle: ”Näitkös Forsten, kuinka nuoriso on innostunut säästämisestä ja kuinka monta kertaa olen saarnoissani heitä valistanut.”

Ääneti istuvaa nimismiestä tarvitaan kuuntelemaan kappalaisen iloisia ajatuksia. Jos nimismiestä ei olisi, niin kappalaisen ajatuksia olisi hankalampi esittää elokuvan keinoin.

Elokuvan taika syntyy siis pitkälti kuvien yhdistämisestä toisiinsa. Alkuperäisillä kuvilla ei välttämättä tarvitse olla paljonkaan yhteistä. Editointi saa kertomuksen elämään.

Keskiviikon tapahtumat

Torpparisopimus hirsituvassa

Keskiviikkoaamuna ajettiin jälleen Velisjärven leirikeskukseen. Tällä kertaa satoi melkoisesti, mutta onneksi kuvaus kuuluikin tehdä sisätiloissa. Talo on vuorattu ulkopäin punaisella paneelilla, mutta sisätiloissa on paljaat hirsiseinät. Vanhasta tuvasta poistettiin nykyaikaan viittaavia merkkejä ja päästiin sataviisikymmentä vuotta taaksepäin menneisyyteen.

Siellä hirsituvassa kuvattiin torppari Mikko Dahlmanin ja isäntä Juho Kopolan kohtaaminen. Kohtaus koski torpparisopimuksen solmimista katovuonna 1867. Torppari Dahlman saapui talonpoika Juho Koposta tapaamaan. Sopimus syntyy ja kirjuria pyydetään ”ens pyhänä” paikalle. Mikko: ”Paljonkos taksvärkki?” Juho:  ”Kolme viikkuu saisit tehä talon ruvassa ja sitten kun viis vuotta olet kuokkinu, lisätään vähän, jos vielä henkissä ollaan.”

Katovuodesta huolimatta torppa rakennettiin ja myös Kopolassa jatkettiin kuokkimista, kylvämistä ja leikkaamista.

Isännän ja torpparin rooleissa oli kokeneita harrastajia, joten näytteleminen sujui hyvin. Kaikki kurssilaiset olivat tietysti läsnä ja myös kirjoitustulkki oli paikalla. Tunnelmaa tiivisti vielä television toimittaja ja kuvaaja. Nämä filmasivat elokuvan tekoa ja haastattelivat joitakin kurssilaisia.

 

Elokuvapaja mediassa

Kopolan elokuvapaja on ollut julkisuudessa erityisesti keskiviikkona. Television väki filmasi aamulla, miten pajassa kuvattiin torpparisopimuksen tekoa. Keski-Suomen TV esitti jutun. Iltapäivällä lehdistöä saapui haastattelemaan Jorma K. Lehtosta, seuraamaan pastori Rentolan lähtöä eduskuntaan ja rippikoulupoikien vaikeuksia. Myös radio teki ohjelman pajan tapahtumista.

 

 

 

 

 

 

Pastori Rentola lähdössä eduskuntaan 1917

Iltapäivällä palattiin jälleen Kopolaan. Sade jatkui rankkana. Pihalla ohjaajaa ja kameraa suojasi iso terassivarjo. Mikrofonia pidettiin kuivana sateenvarjolla ja muovilla.

Sateesta huolimatta pihassa kuvattiin kohtausta, jossa Kopolan silloinen pastori Antti Rentola on lähdössä eduskuntaan vuonna 1917. Filmatessa lapset olivat paljain jaloin ja pieniä varpaita paleli. Suoma-äiti ja lapset hyvästelevät isää, kun tämä lähtee pois kotoa moneksi viikoksi. ”Olkaa kuuliaiset äidille, kun minä lähden matkalle ja viivyn monta viikkoa.” 

Puolisot keskustelevat siitä suuresta kysymyksestä: kuningaskunta vai tasavalta. Suoma -vaimon sukulaiset muistuttavat jatkuvasti, että kuningas pitäisi järjestyksen maassa. Antti vastaa, että eihän Venäjälläkään itsevaltias keisari osannut pitää järjestystä. Kun on tasavalta, kansa päättää ja kansa vaihtaa päättäjänsä.

Otoksia tehtiin koko perheestä, sekä erikseen lapsista ja erikseen vanhemmista. Kaikki elokuvaukset toteutettiin ulko-oven edessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muistamattomat rippikoulupojat

Sade hellitti iltaan mennessä. Silloin kuvattiin, kuinka pari nöyrää rippikoulupoikaa tuli Kopolan ovelle ja pastori Paavo Lehtinen yritti turhaan kuulustella läksyjä. Pojat eivät muistaneet kristinopin toista kappaletta ja saivat määräyksen tulla viikon päästä uudestaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ohjaaja kuvasi ensin eteisestä pihalle päin, jolloin saatiin pihalla seisovien poikien suoritus kasvot kameraan päin ja pastori seisoi ovella selin kameraan. Toiset otokset taas kuvattiin pihalta ovelle päin. Silloin pastorin kasvot näkyivät ja pojat olivat selin kameraan päin. Oheiset kuvat on otettu harjoittelun aikana. Niiden kuvakulmat eivät ole samat kuin elokuvassa.

Torstain tapahtumat

Ohjaajan studiolla Pihlajakoskella

Torstaina me elokuvapajan kurssille osallistujat ajelimme Pihlajakoskelle Jorma K. Lehtosen studiolle. Pihlajakosken studio on entinen kansakoulu Kuhmoisissa. Lehtonen löysi sen vuosia sitten ja ajeli Mikko Niskasen kanssa rakennuksen pihaan. Niskanen ihastui paikkaan ja kaverukset jatkoivat yhdessä työntekoa siellä.

Kopolan elokuvapajan kunniaksi ohjaaja Lehtonen oli pukeutunut Kopola-paitaan. Lisäksi hänellä oli päällään WONKAMIES –nuttu. Se muistutti Mikko Niskasen elokuvasta, jonka kohtauksia tehtiin samassa Velisjärven hirsituvassa, missä keskiviikkona kuvasimme torpparisopimuksen tekoa. Ohjaaja Lehtonen on ollut mukana myös Elämän vonkamies –elokuvan teossa.

 

 

 

 

 

 

 

Oli elämys nähdä myös editoinnissa tarvittavat laitteet sekä suuret ja pienet monitorit. Saimme seurata, kuinka ohjaaja leikkasi joitakin kohtauksia. Leikkaus muutti hajanaiset filmaukset kertomuksiksi. Tosin pajan aikana valmiiksi tuli vain pieni osa kuvauksista.

Elokuvan teoriaa ja elokuvan merkkiteoksia

Pajapäivien ohjelmaan kuului myös teoriaosuudet tiistaina ja keskiviikkona. Ohjaajan luennoissa pääpaino oli kameran ilmaisukeinoissa. Esimerkisi mitä lähemmäs mennään ihmistä, sitä tärkeämmistä kuvista on kysymys. Saimme tietoa kuvakoosta, kuvakulmista ja kameran liikkeistä sekä muista olennaisista asioista. Esimerkkejä katsottiin intialaisesta elokuvasta. Pajaan sisältyi kunakin iltana elokuva Kuhmoisten keskustassa. Ohjelmaan kuuluivat vanha entistetty elokuva ”Pohjalaisia”, Ansa ja Tauno -elokuva SF-paraati sekä Edvin Laineen ohjaama ”Tuntematon sotilas”. Maire Paltare esitteli elokuvat.

Kuhmoisten elokuvaperinnettä ja tulevaisuutta

Kuhmoisissa on pitkä elokuvaperinne. Tunnetuimpia ovat olleet ainakin näyttelijätär Rauha Rentola ja elokuvaohjaajat Mikko Niskanen sekä Jorma K. Lehtonen. Lisäksi Kuhmoisissa on runsaasti paikallisia toimijoita harrastelijateatterin, elokuvan ja muun kulttuurin alalta.

Rauha Rentola on Kopolan pappilassa toimineen pastori Antti Rentolan ja hänen vaimonsa Suoman tytär. Olen koonnut vielä lisätietoa: Kopolan filmitähti Rauha Rentola.

Elokuvajuhlien vetäjä Maire Paltare osallistui myös pajaan sekä vieraili Lehtosen studiolla. Maire Paltareen ja Jorma K. Lehtosen huolena oli se, miten saada festivaalitoiminta jatkumaan. Myöhemmin ilmeni, että elokuvafestivaali jatkuu myös 2018.

Kopolan elokuvapaja osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja avasi minulle mahdollisuuden kurkistaa elokuvan teon saloihin. Kannatti todellakin osallistua. Pajassa aloitettu elokuva julkistetaan toukukuussa 2018.

Lisätietoa Kopolan elokuvapajasta ja elokuvafestivaalista löytyy sivulta: www.kopolanelokuvafestivaali.fi

---

Maija Polus

Kopolan filmitähti Rauha Rentola: 

Suomi Filmin kulta-aikoina ja teatterin piirissä tunnetuksi tullut näyttelijätär Rauha Rentola (1919-2005) on pastori Antti Rentolan ja laulajatar Suoma Konkolan tytär, joka vietti lapsuutensa Kopolassa.  Hän esiintyi lähes sadassa suomalaisessa elokuvassa. Jussi -palkinnot:

Vuokrasulhanen, ohjaus Valentin Vaala 1945: Rauha Rentola sai Jussin naissivuosasta 1946

 

 

 

 

 

Asessorin naishuolet, ohjaus Lasse Pöysti 1958: Rauha Rentola sai Jussin naissivuosasta 1958

 

 

 

 

 

 

Me, ohjaus Toivo Särkkä 1961: Rauha Rentola sai Jussin naissivuosasta 1962

Takaisin edelliselle sivulle
Takaisin etusivulle