Onnen siruja arkipäivässä

Mitä onnellisuus oikein on? Useat runoilijat etsivät sitä, joku vielä löytääkin. ”Onhan tuota onnea minulla” sanoo Matti Rossi. ”Kell` onni on, se onnen kätkeköön” käskee Eino Leino.

Olen sitä mieltä, että ei mitään ’suurta onnea’ olekaan, pienistä sirusista on kerättävä. Pitkän sateisen ja harmaan viikon jälkeen heräänkin auringon paisteeseen. Mieli on kevyt ja olo onnellinen.

Menen metsään, kävelen vihreyden keskellä, poimin kieloja. Huumaannun niiden tuoksusta ja olen onnellinen. Naapuri tulee tiellä vastaan, tervehtii hymyillen ja kyselee mitä kuuluu. Hänen aurinkoinen olemuksensa tekee minutkin onnelliseksi.

Olen eilen sulattanut pakastimen. Olen onnellinen, kun sen viimeinkin sain tehtyä. Leivon pullaa ja kakun, hyvä tuoksu leviää keittiöstä, keitän kahvia ja syön lämmintä pullaa onnellisena.

Lapsuuden aikainen ystävä soittaa ja kertoo tulevansa viikon vaihteessa käymään. Siitä tuleekin muistelujen naisten päivä. On onnellista, että on ystävä, joka ymmärtää.

Kyllä olen onnellinen siitäkin, että olen ollut melko terve ja liikkuvainen koko pitkän ikäni. Olen saanut harrastaa niitä asioita, joista pidän. Olen päässyt matkustelemaan ja näkemään muutakin, kuin oman maan elämää. Noistakin koen onnellisuutta.

Minulla on ollut hyvä perhe. Olen siitä onnellinen.

Suurimman onnen hetken muistan kokeneeni synnytyslaitoksella, kun pieni tyttäreni nostettiin rinnoilleni. Se oli selittämättömän onnellinen harras hetki.
Samoin olin onnellinen, kun kuulin ensimmäisen lapsenlapseni äänen ensi kertaa juhannusyönä puhelimesta.

Arkipäivän onnea ovat nuo kaikki. Joku kirjailija on sanonut: Olen minä ollut onnellinen, joskus muutaman minuutin, joskus koko päivän. Tämä sanonta pätee minunkin kohdallani.


Raili Eronen


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *