Kolme sadan sanan novellia

Seija Kajava: Pommisuoja

Makaan hetekalla. Kaukaa kuuluu lentokoneen ääntä, sitten jysähdyksiä. Tunnen kuinka minut kääritään hätäisesti vilttiin ja nostetaan syliin. En tiedä onko se äiti vai joku muu, mutta vauhdilla mennään rappuja alas. Pommisuojassa kurkistan viltin raosta ja näen katosta roikkuvan himmeän lampun. Ihmisiä istuu vastakkaisella penkillä.  Kukaan ei puhu mitään….odotetaan ja kuulostellaan vain.

Tunnelma on jännittynyt. Kysyn sitten ”onko ne molotoukat, jotka lentää taivaalla”. Joku sanoo ”joo”. Vähitellen lentokoneiden ääni loittonee ja ihmiset alkavat liikehtiä. Sanovat jotain hiljaa toisilleen. Kantajani huokaisee syvään ja nousemme penkiltä. Jonnekin ylöspäin on matka. Ulkona on kylmää ja pimeää. Painan sylissä pienen korvani jonkun sydäntä vasten.


 Raili Eronen: Kauppiaan poika ja suntion tytär

Tämän kuvan ottamisesta on kulunut yli 90 vuotta. Siinä istuva nuoripari on ostanut Joensuusta sormukset ja käynyt sen jälkeen oikein valokuvassa. Pikkukauppiaan poika, josta tuli maanviljelijä ja suntion tytär, josta tuli pienen talon emäntä, ovat siinä kihlakuvassa. Kihlajaislahjaksi morsian sai kultakellon sormuksen lisäksi.

Siinä he istuvat totisina, mutta tiettävästi onnellisina.

Elokuussa heidät vihittiin ja niin alkoi arkinen aherrus. Talossa riitti työtä, raivattiin uuta viljelysmaata, hoidettiin karjaa, tytär syntyi vuoden päästä ja pojat sota-aikana. Leipä oli tiukassa, elantoa hankittiin savotasta, karjaa lisättiin ja  pula-aikaa elettiin.

Vuodet kuluivat, lapset lähtivät maailmalle. Pariskunta vanheni. Hyvän elämän elivät yhdessä ja antoivat meille onnellisen lapsuuden. 


Tellervo Sarajärvi: Toivo

Hoitokodissa odoteltiin innolla Toivon saapumista, sillä tänään oli taas Toivon päivä.

Toivo oli aina yhtä valoisa ja ystävällinen kaikkia kohtaan ja tervehti jokaista asukasta omalla vastustamattomalla tavallaan.

Toivosta ei voinut olla pitämättä. Toivo toi iloa apeuteen, lohtua murheeseen,voimaa voimattomuuteen ja rakkautta tyhjyyteen.

Saattohoitohuoneeseen oli kielletty menemästä, mutta Toivo tiesi milloin kuoleva oli lähdössä. Salaa Toivo kävi antamassa oman saattohoitonsa, ja potilas vetäisi viimeisen henkäyksensä rauhallisesti hymyillen.

Eräänä aamuna hoitokodissa kuultiin suruviesti. Toivo oli jäänyt auton alle ja kuollut. Hoitokodissa pidettiin lyhyt muistohetki ja juotiin kakkukahvit.

Toivon haudalle laitettiin pieni muistolaatta. Laatassa oli teksti:

Tähän on haudattu rakastettu kissamme Toivo.


 


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

One thought on “Kolme sadan sanan novellia”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *