”Anteeksi kun synnyin ihmiseksi”

– ajatuksia anteeksi pyytämisestä ja anteeksi antamisesta

Ensimmäinen muistikuvani anteeksi anomisesta liittyy sokeripalojen nappaamiseen noin seitsenvuotiaana. Äiti huomasi, että laatikolla oli käyty omin luvin. Hän suuttui ja sanoi; varkaita ja valehtelijoita en siedä. Hän nappasi isän partaveitsen hiomaremmin seinältä ja alkoi hutkia sillä kinttujani. Aina lyöntien välissä hän sanoi käskevästi ”pyydä anteeksi”.

Minunko pitää pyytää anteeksi, kun hän lyö? Oikeustajuni oli täysin kiemuralla. Halusin lyöntien loppuvan ja sanoin hampaideni välistä ”anteeksi”. Siitä tapauksesta lähtien anteeksipyyntö sanana on ollut minulle täysin merkityksetön.

Kun isäni oli käyttänyt salaa puolet tilistään arpoihin hän aneli äidiltä nöyrästi anteeksiantoa, mutta lopettiko hän arpojen oston? No ei tietenkään. Taas sama ristiriita, jonka todistajaksi jouduin usein. Oikeastaanhan isä pyysi anteeksi sitä, että hän ei pysty olemaan sellainen mies kuin äiti halusi, vaan pelihimoinen raukka.

Kun paavi pyysi anteeksi pedofiilipappien tekoja julkisesti, niin mitä se tarkoitti? Vain sitä, että Paavi myönsi sellaista tapahtuneen. Mitä se uhreille merkitsi? Teot on tehty, uhrit kärsineet ja kärsivät vieläkin. Lapsen kehon ja luottamuksen pettäminen ei korjaannu enää. Tapahtunutta eivät sanat muuta.

Tekijät, niin mitä heille tapahtui? Nuhteita, erotus virasta vai mikä? Antavatko ne pikkupojat anteeksi hyväksikäyttäjilleen?

Katolisen kirkon rippi on naurettavuuden huippu. Mafian murhaajatkin käyvät ahkerasti verhojen takana tunnustamassa rippi-isälle tekojaan. Tunnustatko syntisi ja anotko anteeksi poikani, kysyy pappi. Kadun, vastaa anoja. Lue 20 pater nosteria, niin kaikki syntisi on anteeksi annettu.
Lopettaako mafian palkollinen työtään? Lopettaminen merkitsisi hänelle kylmäää kyytiä ja niskalaukausta työnantajan taholta.

Onko Pohjois – Amerikan alkuperäisväeltä pyydetty anteeksi heidän maidensa ottamista tai suurimittaista tappamista tai reservaatteihin sulkemista pois häiritsemästä kunnon valkoisia kristittyjä? Riittääkö se, että intiaanit saavat pitää pelihalleja, eivätkä joudu maksamaan veroja jenkeille?

Pyytääkö kissa anteeksi emolinnulta, kun syö poikaset? Tuskin. Ihminen on ainoa, joka ymmärtää tekojensa hyvyyden tai pahuuden, koska raamatussa on lueteltu ne asiat, joita ei tule tehdä. Ennen kristinuskoa tai muita uskontoja on ollut konkreettisempia muotoja anteeksipyyntöön. Valittiin yksi tai useampi uhrattava, heitettiin vuorenrinteeltä alas, jolloin muut saivat jatkaa elämäänsä ilman katumusta. Vastasyntyneet olivat otollisia uhreja heitettäväksi Moolokin kitaan eli ammonilaisten pääjumalalle. Myös neitsyet kelpasivat uhreiksi. Sovitus vapautti muut. Nyt voi antaa rahaa ja tuntea itsensä hyväksi, siis nimellinen uhri eli kun ”raha arkkuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.

Kun sitten ihmiset ovat sotkeneet kaiken, niin käännytään Jumalan puoleen ja pyydetään anteeksiantoa ja kaikesta pahasta vapautumista. Tosin sodassa kaikki käännetään päinvastaiseksi, mitä enemmän tappaa toisia ihmisiä, raiskaa ja polttaa, niin siitä saa prinikoita rintapieliinsä rohkeudesta ja oman isänmaansa puolustamisesta.

Ainoa asia, jota haluan pyytää anteeksi on se, että olen syntynyt ihmiseksi. Anon myös anteeksiantoa vanhemmilleni, että tekivät minut tälle planeetalle tekemään tekoja, joita minun on pyydeltävä anteeksi.

Onko minulta pyydetty anteeksi? On toki, äitini sanoi vanhemmiten koko ajan” anteeks, anteeks” mutta jatkoi samojen loukkaavien sanojensa syytämistä. Siskoni pakenivat nuorena ulkomaille äitiä pakoon, eivätkä takaisin ole tulleet. Pyysikö äiti heiltä koskaan anteeksi? Ei pyytänyt, Hän koki olevansa hyvä äiti.
Poikani selitti minulle kerran, kuinka hyvältä tuntuu, kun pyytää oikein sydämensä pohjasta anteeksi, mielellään vähän itkeekin. On niin puhdas ja seesteinen olo sen jälkeen. Mistä hän on ammentanut tuon filosofiansa? Ehkä hän on jo nyt kuin Buddha.

Ennen anteeksipyyntöä minun on kuitenkin ensin kaduttava sanojani. Taas tulemme samaan asiaan. Mitä sanoja? Tarkoitin mitä sanoin, miksi katuisin? Eihän se muuta mitään. Sanottu sana, ammuttu nuoli. Työstän edelleen asiaa omalta osaltani. En ole hyvä enkä paha, olen vain ihminen.


Seija Kajava


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *