Yleinen sauna – yksi mielipaikka Sturenkadulla -lapsuuteni muistoja 1950-luvun Vallilasta

Lauantaisin oli tapana käydä saunassa, koska asunnossamme ei ollut kylpyhuonetta eikä edes sisävessaa. Isoon laukkuun pakattiin pyyhkeet, mäntysuopaa, juuriharja, puhtaat alushousut ja aluspaita.
Sturenkadun sauna oli meidän perheen suosiossa.

Sinne oli matkaa noin kilometri. Saunan kassalta ostettiin vihta ja maksettiin saunamaksu. Pukuhuoneessa oli pieniä kaappeja, mutta useimmat jättivät vaatteensa naulakoihin. Luotettiin vielä silloin ihmisten rehellisyyteen, mutta toisaalta eipä niistä ryysyistä paljon iloa olisi ollutkaan. Kukkarossakin korkeintaan yhden limsalasin hinta.

Saunaan mentiin pesuhuoneen kautta. Se oli iso huone, jossa oli huumaava meteli ja höyryä niin ettei juuri nähnyt kuin vaaleanpunaista massaa. Sinkkiämpärit kolisivat. Istuimet olivat kaakelia, koska ne oli sitten helppo pitää puhtaana satojen kävijöiden jälkeen.

Äiti suuntasi päättäväisesti ensin löylyhuoneeseen, kiipesi ylimmälle rappuselle kivisiä portaita. Ja minä kiipesin perässä. Portaat tuntuivat jättimäisiltä pienen tytön mittasuhteisiin. Kaikki halusivat ehdottomasti ylälauteelle ja siellä akat vihtoivat itseään raivokkaasti. Ja löylyä heitettiin lisää koko ajan. Kukaan ei halunnut istua alarapuille.

Kerran putosin ylhäältä alas asti jostain syystä. Koko akkalauma pidätteli henkeään kuinka tytön kävi. Äiti tietysti kauhisteli ja hyppäsi salamana alas. Minulle ei käynyt kuinkaan. En muista edes saaneeni mustelmia.

Pesuhuoneessa otettiin iso ämpärillinen melko kuumaa vettä. Äiti hieroi mäntysuopaa harjaan ja sanoi ”tules tänne, nyt pestään”, ja sitten se kauhea hinkkaaminen alkoi. Lopuksi pestiin pää (silloin ei puhuttu hiusten pesusta) mäntysuovalla. Sitä meni silmiin ja äiti heitti kuupalla vettä naamaani.

Kun äiti pesi itseään, leikin vedellä ja katselin erilaisia naiskehoja. Oli isoja tissejä, laihoja lanteita, römppömahoja, suonikohjuisia sääriä ja suuria vaivaseluita varpaissa.

Äiti meni välillä kuppauttamaan ja silloin odottelin rauhassa.
Lopuksi päästiin suihkuvaiheeseen. Sinne piti jonottaa, koska oli vain kaksi suihkua. Turhan kauan ei suihkussa saanut olla, toiset odottivat jo kärsimättömästi vuoroaan.

Kerran oli niin kova vesihöyry, että luulin äidin olevan suihkussa ja taputin häntä takapuoleen. Aivan vieras nainen kääntyi ja minä nolostuin hirveästi. Äiti tempaisi minua kädestä ja ohjasi pukuhuoneeseen. Minua pyörrytti päästä ja viileä pukuhuone toi pelastuksen. Joskus sain lasillisen päärynälimsaa, se maistui ihanalta.

Kuivattelun jälkeen hoputteli äiti jo pukeutumaan. Oli monimutkaista laittaa kaikki alusvaatteet talvisin. Villasukat, jotka kiinnitettiin liivinpidikkeillä, sitten alushousut ja niiden päälle villahousut, paksut hiihtohousut, takki ja vielä karvahattu.

Ulkona pakkassää tuntui raikkaalta ja kotimatkalla katselin välillä tähtiä ja haistelin lumen tuoksua.

Kotona isä oli keittänyt kahvia ja tuoreen pullan tuoksu teki kaikesta kodikasta ja onnellista. Seuraavana aamuna sai nukkua pitkään. Se oli silloin oikea pyhäpäivä eikä vain sunnuntai.


Seija Kajava


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

One thought on “Yleinen sauna – yksi mielipaikka Sturenkadulla -lapsuuteni muistoja 1950-luvun Vallilasta”

  1. Mielenkiintoinen tarina hauskasti ja värikkäästi kirjoitettu.
    Historiaa nykypäivään Kiitos Seija.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *