Suurta lienetkö sukua

Juhani Niirasen runot ovat myös lähes mestarillisia. Sen todistaa jo kooste “Mietteitä vuosilta 2005 – 2012″ (kts Toimitus suosittelee) Hänellä on myös luontainen kyky kalevalatyyliseen riimittelyyn. Tässä tuorein taidonnäyte:


Suurta lienetkö sukua
heimoa hyväosaista.
Isät isoista taloista
naiset naitu kartanoista
serkut sotasankareita
kantakirjoissa kälyset.
Maineen jätti jälkipolviin
kivipaadet kirkkomaille.

Toisin on oma sukuni,
väkeä vähäosaista.
Kasvoi korven kainalossa
sylissä salon sinisen.
Hirven hiihti, siian souti
kaskinaurista nakersi.

Tuskin kuului, vähin näkyi
riekkunut ei rintamailla.
Joskus toki tarvittihin
ökytalon aputöissä
tykinruokana sodissa.
Muisto säilyi miehen iän
lahosivat lautaristit.

Onni nyt on ounastella
tiedon tilkkuja tajuta
mennehessä, tulevassa
mikä on totta tai tarua
sattumuksien sumassa.
Minäkin vähä kipinä
suvun suuressa kokossa
kierrossa koko elämän.

Mik on ainetta minussa,
kiertää aina kaikkeudessa.
Mikä henkistä minussa,
hetken hehkuu ja häviää.

Kaikki meille on sukua
tähtipilvistä peräisin
aukkoon mustahan menossa.


Juhani Niiranen


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *