Perinnönjako

 

Kaksi pientä tyttöä puuhasi mummin taloustavaralaatikon luona. Pienet kädet etsivät siellä olevia tavaroita. Onhan siellä kaikenlaista, lusikoita monta kokoa, veitsiä, haarukoita, kauhoja ja paistinlastoja.

-Mummi, mikä tämä on? Viisivuotias kysyy kädessään vanhat sokeripihdit, sellaiset kotkankynnen malliset.
-Ne ovat vanhat sokeripihdit.
-Mitä näillä tehdään?
-Niillä otetaan astiasta sokeripala ja laitetaan se kahvikuppiin.

Viisivuotias heiluttelee pihtejä kädessään ja yrittää ottaa niillä kolmevuotiasta nenästä kiinni.

-Varo vähän! Ei noin saa tehdä! Se sattuu.

Kolmevuotias perääntyy peloissaan.

-Mistä sinä mummi olet nämä saanut?
-Kuulehan, ne ovat hyvin vanhat, ainakin 100 vuotta. Ne ovat olleet minun   mummoni sokeripihdit.

Hän oli saanut ne joskus nuoruudessaan, ehkä häälahjaksi, ja minun äitini on sitten perinyt ne isomummin kuoltua. Sitten kun minun äitini kuoli, minä sain ne.

-Saanko minä nämä sitten, kun sinä kuolet?
-No, kyllähän sinä ne saat.
-Mitä minä sitten saan? kysyy kolmevuotias.
-Katselepas sieltä laatikosta, jospa sieltä jotain löytyy.

Kolmevuotias penkoo laatikkoa. Ei lusikat ole kivoja, eikä veitset tai kauhat. Sitten silmät osuvat ihan pieneen raastinrautaan, valkosipulin raastamista varten hankittuun.

-Tämän minä haluan! Saanko?
-Ota pois.

Molempien silmät etsiytyvät laatikkoihin uudestaan. Löytyisikö vielä jotain kivaa? Ja löytyihän sieltä. Vanhat teesiivilät, sellaiset pyöreät, joihin laitetaan teen lehdet sisälle ja huljutetaan niitä teekupissa kuumassa vedessä.

-Saadaanko me nämä?
-No, ottakaa ne vain.

Onneksi näitä siivilöitä on laatikossa kaksi, joten ei tule jakamisesta riitaa.
Siinä niitä aarteita sitten käännellään ja katsellaan.

-Koska sinä mummi kuolet?

Mummi selittää, ettei sitä kukaan koskaan tiedä, milloin kuolee. Voi kuolla ihan nuorena tai elää hyvinkin pitkään.

-Mutta mistäs me tiedetään, että me saadaan nämä tavarat sitten sinun kuoltuasi?
-No, kyllä ne äitinne ja isänne antavat ne sitten teille.
-Voisithan sinä laittaa nämä pöydälle kahteen kasaan ennen kuolemaasi, jotta me saadaan ne sitten varmasti.

Joten ensimmäinen perinnönjako on sitten suoritettu. Tärkeimmät tavarat on annettu ja saatu. Ainakin tällä kertaa perinnönsaajat ja perinnönantaja olivat erittäin tyytyväisiä.


Raili Eronen


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *