Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää”

Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää. Sudokuja en jaksa täytellä päivät pitkät. Kirjoittamalla opin kirjoittamisen jaloja taitoja. Opin laittamaan sanoja sopivaan järjestykseen, lisäämään kaikenlaisia koristuksia ja karsimaan liiat rönsyt.

No tietysti siinä on rajoituksensa, opin, jos opin. Joku on sananikkari jo luonnostaan, toiselta sulosointujen saaminen paperille vaatii enemmän aivovoimistelua.

Yhtä kaikki, minä kirjoitan, koska kirjoittamalla voin purkaa sisintäni. Jos näen jotakin mielenkiintoista, tekee mieleni kirjoittaa se muistiin. Jos en tee sitä, ajatus karkaa. Tilaisuudella on usein vain otsatukka, ja siitä ei saa myöhemmin kiinni. Siispä harjoittelen sanojen sirottelemista paperille.

Kirjoittamisella pitää olla tarkoitus. Kirjoittajapiiri on hyvä, sillä silloin joku kuuntelee tekstini. Kuuntelepa sinäkin, voit ymmärtää minua ehkä vähän paremmin.

Elämänkertakirjoitus on toisenlainen. Kirjoitan äidistäni ja kotitalostani, jotta lapseni tietäisivät, minkälaisista lähtökohdista olen tullut. Kuinka urhea oli äitini.
Oman elämänkertani kirjoitan, koska lapsuudenkodin tapahtumat pakottavat laittamaan tarinat minä muotoon. Tahdon myös antaa viitekehyksen miksi ja miten olen tähän päätynyt. Ehkäpä joku lukee tekstini joskus.


Lilja Puro


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *