Kun herkkupaketti pula-aikana saatiin

Sota oli loppunut, mutta monia tarvikkeita sai vielä ostaa vain korteilla. Mutta karkkeja, hedelmiä ja suklaata ei ollut saatavissa mistään – ei siis edes kortilla.

Serkkuni oli kesätöissä lukio- aikanaan Ruotsissa ja lähetti sieltä koko perheemme suureksi yllätykseksi meille paketin. Äiti kävi sen hakemassa postitoimistosta.

Me kaikki kolme lasta keräännyimme paketin ympärille katsomaan, mitä sieltä yllätyspaketista löytyy. Silmät pyöreinä avasimme pusseja. Oli karkkeja, erilaisia hedelmiä ja monenlaista suklaata.

Sotien aikana syntyneet pikkuveljet eivät olleet koskaan ennen nähneet mitään etelän hedelmiä, karkeista puhumattakaan. Sieltä löytyvät viinirypäleet olivat kyllä menneet jo huonoiksi, mutta muutaman parhaimmista voi vielä syödä. Banaanit ja päärynät olivat ihan hyviä. Karkkien ja suklaan tuoksun tunsin ja muistin ennen sotia saamistani mummon tuliaisista. Mummo toi silloin kaupasta tullessaan aina jotain hyvää pienelle lapsenlapselleen.

Söimme hedelmät heti ja maistelimme erilaisia karkkeja ja suklaata. Äiti sanoi, että säästetään näistä osa jouluksi ja nosti herkut ruokakomeron eli kahverin ylähyllylle.

Se paikka kyllä kiinnosti kovasti ennen joulua. Joskus tuli sellainen makean nälkä, että tuolilta käsin yritin yltää ottamaan edes pienen palan suklaalevystä tai makeasta karkista. Olihan paketti vähän huvennut, mutta kyllä vielä jäi herkuttelu- hetkiä jouluksikin.

Erikoisen hyvältä karkit silloin maistuivat kuivattujen porkkanapalasten jälkeen, joita karkkien sijasta söimme sota -aikana. Suklaa on sieltä lähtien säilynyt herkkuna, jota halajan, vaikka liikakilot eivät sitä sallisikaan.


Raili Eronen


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *