5 -vuotiaan Matin tapaturma

Minun lapsuuteni leikkikaveri oli naapurin Matti. Hän asui puolen kilometrin päässä kodistani. Olimme Matin kanssa melkein samanikäisiä , minä olin vain kuukauden vanhempi. Lähellä ei ollut muita saman ikäisiä, joten olimme aina yhdessä siitä asti, kun Matti osasi kävellä meille.

Matin äiti oli meillä usein auttelemassa töissä poika mukanaan. Niinpä eräänä keväisenä päivänä molemmat tulivat meille ja aikuiset ryhtyivät lajittelemaan siemenperunoita riihen lähellä olevan perunakuopan luona.

Me viisivuotiaat leikimme riihen luona. Saimme loistoidean: Tehdäänkin illaksi oljista silppua riihessä olevalla silppurilla. Olisi hevosten ape sitten tehtynä siltä osin. Pantiinkin heti toimeksi. Silppurissa oli iso pyörä, jonka terä leikkasi oljet. Ne oljet työnnettiin toiselta puolelta leikattavasti.

Minä rupesin syöttämään olkia ja laitoin niitä liian paljon kerralla, joten kone tukkeutui. Matti alkoi vetää olkia toiselta puolelta käsin ja samalla minä polkaisin syöttäjän puolella olevaa poljinta. Silloin pyörä pyörähtikin ja terä leikkasi Matin käden ranteesta melkein poikki.

Matti katsoi kättään ja parahti; ”Ei sanota isälle! ” Mentiinhän siitä aikuisten luokse itkien ja kaikille tuli hätä, kun näkivät pojan käden riippuvan melkein irti.
Siitä autoa soittamaan ja kiireesti sairaalaan.

Minä itkin ja tunsin, että se oli minun syytäni, kun leikkikaverilla ei ole enää toista kättä. Ei illalla meinannut uni tulla, niin oli syyllinen olo. Miksi minä painoinkaan sitä poljinta!

Matin käsi saatiin onneksi melkein kuntoon sairaalassa. Käden selkämälle jäi vain jänteet koholle, kun puristi käden nyrkkiin. Oli hyvät lääkärit asialla!

Tämän jälkeen meillä pidettiin silppuri kiinni rautalangalla, jota lapset eivät saaneet avattua.


Raili Eronen


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *