Pelkäsin

Lapsuuteni perhe oli lestadiolainen. Äitini oli saanut vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen, hänen suvussaan oli kuuluisia saarnamiehiä. Siinä hengessä meitä kasvatettiin. Joka kerran, kun naapurikylän kansakoululla pidettiin seurat, me menimme sanankuuloon. Opettajien mielipiteitä koulun käytöstä ei edes kyselty, olihan äitini isä lahjoittanut tontin koulua varten ja johtokunta oli täysin lestadiolainen. Saarnamiehiä oli yleensä kaksi tai kolme. Yksi puhui … Jatka artikkeliin Pelkäsin

Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen on ilon lisäksi erinomaista terapiaa”

Ennen kuin osasin lukea tai kirjoittaa, seurustelin mielikuvituskavereiden kanssa. Alaluokilla kansakoulussa kirjoittelin kaupan valkoiselle käärepaperille näytelmiä, joita esitimme luokkatovereiden kanssa lauantaisin luokan yhteisellä tunnilla. Kirjoitin, ohjasin ja puvustin lyhyet näytelmäntapaiset kyhäelmät. Yläluokilla tuli yhteisöön paljon uusia samassa luokkahuoneessa istuvia oppilaita.Heitä ujostelin ja näytelmiäni häpesin niin paljon, että jätin kirjoittamiseni kokonaan lukuunottamatta pakollisia ainekirjoituksia. Koko oppikoulun … Jatka artikkeliin Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen on ilon lisäksi erinomaista terapiaa”

Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaessa tuntuu, kuin päivä ei olisi mennyt hukkaan”

Voisin toki olla kirjoittamatta. Silloin unohtelisin asioita, sanoja, tunteita, menneitä ja tulevia vielä enemmän kuin nyt. Voisin olla miettimättä ristisanoja, jolloin sanastoni köyhtyisi entistä pahemmin. Mikä on sama kuin pisama? Kesakko! Mikä on sellainen, jossa kukat riippuvat kolmen ketjun varassa ruukussa? Amppeli! Monen entisen tutun tai työkaverin nimi on unohtunut. Muistelen heitä yhdessä toisen ihmisen … Jatka artikkeliin Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaessa tuntuu, kuin päivä ei olisi mennyt hukkaan”

Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää”

Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää. Sudokuja en jaksa täytellä päivät pitkät. Kirjoittamalla opin kirjoittamisen jaloja taitoja. Opin laittamaan sanoja sopivaan järjestykseen, lisäämään kaikenlaisia koristuksia ja karsimaan liiat rönsyt. No tietysti siinä on rajoituksensa, opin, jos opin. Joku on sananikkari jo luonnostaan, toiselta sulosointujen saaminen paperille vaatii enemmän aivovoimistelua. Yhtä kaikki, minä kirjoitan, koska kirjoittamalla voin purkaa … Jatka artikkeliin Miksi kirjoitan: ”Kirjoittaminen ruokkii tekemisen nälkää”

Koulumuistoja

Vallilankoulu oli sodan jälkeen niin täynnä lapsia, että oli käytävä kahdessa vuorossa koulua. Elämä oli selviytymistä päivästä toiseen. Opettajat olivat tiukanlaisia eikä minkäänlainen vastarinta tullut kysymykseenkään. Luokassa vallitsi kuri ja järjestys. Välitunnilla juostiin ja riehuttiin. Pojat ja tytöt olivat vielä omissa porukoissaan. Olin pieni ja vikkelä ja väistelin isompia ja vahvempia. Sen olin oppinut jo … Jatka artikkeliin Koulumuistoja

Tankarunoja ja tunnelmanpalasia

Keskikesänhetki saapumassa. Saapui suruviesti. Jälleen kerran iloon liittyy suru. Olemme olleet loman ja juhlanodotusta täynnä. Kohtaloko vai sattuma punoo aina mustia lankoja elämäni ilon hetkiin. Rakastan metsänlampia, sitä rikkumatonta rauhaa, jossa värekään ei kulje. Antaa oman sielun ja ruumiin levätä. Mitkään peikot eivätkä kummitukset liiku. Ihanaa vain olla olemassa. Aamu sarastaa. Puut havisevat hiljaa. Ikävöin … Jatka artikkeliin Tankarunoja ja tunnelmanpalasia

Perinnönjako

  Kaksi pientä tyttöä puuhasi mummin taloustavaralaatikon luona. Pienet kädet etsivät siellä olevia tavaroita. Onhan siellä kaikenlaista, lusikoita monta kokoa, veitsiä, haarukoita, kauhoja ja paistinlastoja. -Mummi, mikä tämä on? Viisivuotias kysyy kädessään vanhat sokeripihdit, sellaiset kotkankynnen malliset. -Ne ovat vanhat sokeripihdit. -Mitä näillä tehdään? -Niillä otetaan astiasta sokeripala ja laitetaan se kahvikuppiin. Viisivuotias heiluttelee pihtejä … Jatka artikkeliin Perinnönjako

Kun herkkupaketti pula-aikana saatiin

Sota oli loppunut, mutta monia tarvikkeita sai vielä ostaa vain korteilla. Mutta karkkeja, hedelmiä ja suklaata ei ollut saatavissa mistään – ei siis edes kortilla. Serkkuni oli kesätöissä lukio- aikanaan Ruotsissa ja lähetti sieltä koko perheemme suureksi yllätykseksi meille paketin. Äiti kävi sen hakemassa postitoimistosta. Me kaikki kolme lasta keräännyimme paketin ympärille katsomaan, mitä sieltä … Jatka artikkeliin Kun herkkupaketti pula-aikana saatiin

5 -vuotiaan Matin tapaturma

Minun lapsuuteni leikkikaveri oli naapurin Matti. Hän asui puolen kilometrin päässä kodistani. Olimme Matin kanssa melkein samanikäisiä , minä olin vain kuukauden vanhempi. Lähellä ei ollut muita saman ikäisiä, joten olimme aina yhdessä siitä asti, kun Matti osasi kävellä meille. Matin äiti oli meillä usein auttelemassa töissä poika mukanaan. Niinpä eräänä keväisenä päivänä molemmat tulivat … Jatka artikkeliin 5 -vuotiaan Matin tapaturma

Timanttisormus

Ystäväni näytti rakastetultaan saamaansa timanttisormusta. Olihan se kaunis! Tavallinen kevätpäivä sinun kanssasi yhdessä mökillä. Laitoimme kasvimaata, istutimme perunaa, kokkasimme grillissä ruokaa, otimme aurinkoa kalliolla, ja katsoimme auringon laskua järvellä veneessä. En vaihtaisi tätä päivää minkäänlaiseen timanttisormukseen. Raili Eronen