Ikävä

En ole syntynyt
enkä kasvanut täällä,
jossa kivitalot ja pienet pihat
liittyvät toisiinsa,
jossa näkee vain suikaleen
sinistä taivasta.

Olen syntynyt suopursujen
ja suvikukkien maassa,
missä taivasta ei myydä
kapeina liuskoina,
ja kasvanut jalat paljaina
ilman lukittua maailmaa.
Ei äiti palmikoinut tukkaani
koska se mahtui tuulen syliin,
eikä itkua koskaan ollut liikaa,
sillä vaarin havutukin luona
oli hyvä irroittaa ikävä.
Sileällä kivellä jaoimme ystävyyttä
sisilisko ja minä,
sillä rakastimme aurinkoa.

Tunnen yhä lepikon tuoksun
ja kuulen rastaan laulun,
mutta en tiedä minne viedä ikäväni
sillä tällä pienellä pihalla
ei ole sille tilaa
– ja kapea pala taivasta
on liian korkealla.


Ritva Anttonen


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *