Ensimmäinen naismotoristi

Kirjoittajalta johdannoksi

Kotiseutuni Kainuun luonto, kuulaat kesäyöt ja talvisin lumiset hiljaiset metsät insipiroivat minua nuoruudessani. Mieleeni on painunut noista ajoista lähtemättömästi monta tapahtumaa.

Ne säilyvät läpi elämän sydämmessäni. Monet niistä saavat minut aina hymyilemään, kun avaan muistojen kirjan ja astun sisään menneeseen maailmaan.

Elämä oli myös silloin edessäpäin, eikä vielä osannut hahmottaa tulevaa. Elin huolettomasti päivän kerrallaan. Tässä ja nyt -oleminen sekä tekeminen on ollut aina innoitukseni kohde. Tartuin tekemiseen yhtä suurella innolla, oli tehtävä mikä hyvänsä. Kerron ohessa yhden esimerkin.

Yksi kertomus sarjasta Käännekohtia ja muita muistoja:

Ensimmäinen naismotoristi

Ajelimme kerran veljeni kanssa kaupungista kohti kotia hänen moottoripyörällään. Hän pysäytti pyörän kesken ajon ja ilmoitti, että nyt sinä ajat. Hetken ajattelin, että mitenköhän tässä käy ja uskallanko. Olinhan tottunut veljeni kanssa pyöriessä tekemään mitä hän käski.

Niinpä tein nytkin. Hän siirtyi taakse, minä hyppäsin kuskinpaikalle ja ryhdyin ajamaan. Silloin tuntui heti, että tämä minun lajini. Tätä tahdoin lisää.

En olisi saanut ajaa moottoriajoneuvolla, koska olin vasta viisitoistavuotias. Ajokortin saisin vasta kuusitoista täytettyäni. Aloin kuitenkin haluta kovasti omaa ajopeliä.

Puhuin äidilleni, että tahdoin ostaa sellaisen Jawa skootterin. Olin silloin oppilaana kampaamossa ja palkka oli tosi pieni.

Sain äidin suostumuksen ja niin marssin autoliikkeen johtajan puheille. Kerroin hänelle ostohaluni ja kerroin rehellisesti palkkani. Perustelin tarvetta lisäksi kotimatkani pituudella.

Ilokseni hän sanoi suostuvansa myymään pyörän minulle sopuhintaan ja vieläpä sopivin maksuehdoin. Lähtiessäni liikkeestä muistan ajatelleeni, että kyllä taas kannatti ryhtyä rohkeesti toimeen.

Sakot ja ajokoe

Vuoden verran ajelin siis vähän salaa, pitkin sivuteitä. Kerran kuitenkin oikaisin isoa tietä ja kuinka ollakkaan, niin siellähän ne poliisit olivat ja pysäyttivät minut! Sain sakot ja nuhteet, mutta isäni oli arvannut näin käyvän. Hän oli kiltti ja maksoi sakot.

Isä saatteli minut koeajoon, kun täytin kuusitoista vuotta. Katsastusinsinööri pyysi minua ajamaan moottoripyörällä määrätyn matkareitin ja hän tuli isäni kanssa autolla perässä.

Minä ajoin reitin heitä paljon nopeammin ja odottelin jo pihalla, kun isäni ja inssi saapuivat.
Koe meni läpi eli sain ajokortin ja olin onnellinen.

Nyt olinkin kaupungin ensimmäinen naismotoristi ja sain ihailevia katseita. Tosin olin tuohon aikaan moisesta ihailusta aika tietämätön..

Viimeinen valssi Vuokatilla

Useina kesäiltoina päätimme ystävättäreni kanssa extempore, että lähdetään Vuokatille viimeiselle valssille. Ja ei muuta kuin pyörä käyntiin ja menoksi. (paljonko oli matkaa)

Vuokatilla pidettiin siihen aikaan kuuluisia ”sukkatansseja” pallohallissa. Kun pyöräytimme pihaan moottoripyörällä, niin ei tarvinnut yhtään tanssia istua sillä vientiä riitti.

Oli se vain sellainen ihme, kun mimmit prätkällä tansseihin tuli.


Kaijaliisa Reunanen


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *