Junalla Kiinaan ja lentäen takaisin

Sisällysluettelo Matkan hyvä valmistelu kohtaa yllätyksen Lisää muutoksia suunnitelmaan Helsingista Viipurin ohi Laatokan reunaa – Moskovassa junanvaihto Odotellessa käynti Punaisella torilla ja Kremlissä Eksyminen – johdatusko toi avun Pitkä kyyti junassa – yli Uralin ja Siperian Novosibirsk – runsaasti nähtävyyksiä ja Altain huiput Silkkitie – matkaa Urumgista Kashgariin hidastaa hiekkamyrsky Perillä totuttelu tapoihin ja kiinalaiseen … Jatka artikkeliin Junalla Kiinaan ja lentäen takaisin

Aulis Partasen aforismeja

Aforismeja sekä mietteitä elämän eri alueilta – poimintoja kevätkauden 2016 kirjoituksista RAUHA Onko rauha sodan puuttumisesta opittavissa oleva tila vai järjenvastainen utopia? Olisi jatkettava rauhan ja vihattomuuden etsimistä. Vihan kantaminen kiellettävä. Sana ”pakkorauha”, mitä se on? Yhteiskunnan tulisi pysyä aktiivisena rauhan aikana. HENKINEN KEHITYS Maailma voisi aikuistua. Puhuako maailmasta vai ihmiskunnasta. Elämä antaa vaikeuden ihmiselle. … Jatka artikkeliin Aulis Partasen aforismeja

Naisen elämä

Kun harjoittaa kirjoittamista, niin omat taidot myös kehittyvät ja monipuolistuvat niin, että voi löytää itseltään yllättäen piileviä kykyjä. Usein tarvitaan myös oma henkinen valmius ja rohkeutta ilmaista sanoiksi kipeitäkin asioita. Yksi osoitus siitä on oheinen Tellervo Sarajärven kalevalatyylin suuntaisesti riimitelty ”Naisen elämä” -runo. Mitä leikit lapsi pieni, tytär paran pohjois-Suomen? Saitko sievän nukkeneidin, vaiko ruman … Jatka artikkeliin Naisen elämä

Mikä Yö

Mikä yö! parahti työtoverini, kun lähdimme aamuraportilta. Poika ei nukkunut tuntiakaan, enkä minä jaksa enää! Älä masennu! Tulee kyllä yö eikä hän itke enää. Ei sipsuta tyyny kainalossa viereesi. Ei vaadi illallista kaakaota neljän aikaan aamuyöstä, ei satua, jonka vasta äsken kerroit. Tulee yö, eikä ovi kolahdakaan oikeaan aikaan. Silloin andistus salpaa sinut; kaikki vaipat … Jatka artikkeliin Mikä Yö

Ikävä

En ole syntynyt enkä kasvanut täällä, jossa kivitalot ja pienet pihat liittyvät toisiinsa, jossa näkee vain suikaleen sinistä taivasta. Olen syntynyt suopursujen ja suvikukkien maassa, missä taivasta ei myydä kapeina liuskoina, ja kasvanut jalat paljaina ilman lukittua maailmaa. Ei äiti palmikoinut tukkaani koska se mahtui tuulen syliin, eikä itkua koskaan ollut liikaa, sillä vaarin havutukin … Jatka artikkeliin Ikävä

Kesätunnelmia

Istumme vihreässä pihakeinussa, oranssisten samettiruusujen keskellä. Syötät kesyjä oravia pähkinöillä ja juttelet niille hellästi. Juttelen sinulle tapahtumista ja sattumuksista, työpaikoista ja ihmisistä joita olen kohdannut. Kuuntelet hiljaa tarinoitani ja kiusoittelet välillä, että olen puhekone. Niin tulkitset myös tarinoitani omien kokemustesi kautta ja ymmarrät ne omalla tavallasi ja toisinaan tunnen oloni yksinäiseksi. Tiedän, ei ole kahta … Jatka artikkeliin Kesätunnelmia

Se oli pitkä se perjantai

Se oli pitkä se perjantai, niin kuin voi vain alle kymmenvuotiaan päivä olla, kun ei saa mennä edes ulos. Oli oltava hiljaa ja kulutettava päivää miten parhaiten osasi. Miten osasin? Sitä en todellakaan muista. Ei meillä oltu mitenkään uskonnollisia. Kuitenkin määrättyjä sääntöjä oli noudatettava. Vain vaari kävi joka sunnuntai kirkossa, ja hänellä oli aivan oma … Jatka artikkeliin Se oli pitkä se perjantai

Kissa

Siitä on jo vuosia. Naapurissa asunut vanha rouvakin on kuollut jo aikoja sitten. Kesä oli silloin kauneimmillaan, kun kissa ensimmäisen kerran ilmestyi pation rappusille. Vähitellen se alkoi ilmestyä siihen melkein joka ilta. Ensiksi se kävi naapurin vanhan rouvan rappusilla, ja sitten se tuli meille. Kissa oli mustan, ruskean ja valkean kirjava. Ulkonäöltään ei mikään kovin … Jatka artikkeliin Kissa

Henten tarina: Syyllisyyden pitkä ahdistus

Pieni poika syntyi 1936 Kemissä, ennen sotia. Silloin kaikki oli paremmin. Oli rauha maassa, ruokaa ja tavaroita saatavilla. Sitten alkoi sota 1939. Kemiäkin pommitettiin ja ihmiset juoksivat kauhuissaan pommisuojiin. Kaupungissa oli vain naisia, vanhoja miehiä sekä lapsia. Naisten hätää ja pelkoa lisäsi vastuun taakka. Kerrankin ilmahälytyksen tullessa Henteä kaapattiin kiireellä käsipuolesta kiinni ja pikkusisko raapaistiin … Jatka artikkeliin Henten tarina: Syyllisyyden pitkä ahdistus

Halehka

Sarjasta tuokiokuvia elämänkaareni varrelta: Kun kävelin pimeillä kaduilla vuonna 2016 jouluruokia sulatellen, niin muistui mieleeni tapaus lapsuudesta: Isälläni oli tapana käydä ruuan päälle päivälevolle ruuanpäälle tuvan sängylle. Se oli puinen, levitettävä sohva, jota pidettiin kapeana ja puukannella peitettynä. Kannen päällä oli petauspatjan tapainen pehmike. Siihen oli hyvä köllähtää ruuan jälkeen oikaisemaan itseään, jotta jaksaisi taas … Jatka artikkeliin Halehka