Maallemme

Kukaan ei sitä arvannut,
miten puhkesi kukkaan kansamme.
Kahden ikeen välistä sitkeesti
itsensä irti otti ja toimeen ryhtyi.
Naapurimme suurikaan ei arvannut,
mikä on kansa tää, joka kahleet karisti,
tuskan kautta vapautensa lunasti.

Taistelut kovat käytiin, nurmien alle nukkumaan,
niin moni joutui, urheat nuoret soturit.
Naiset väkevät rinnalla miesten seisoi,
eivät periksi antaneet.
Sitten, kun vaikeni pauhu ja koteihin riennettiin,
kohtasi koteja monia ilon hetkiä ja paljon surua.

Katsottiin eteenpäin, rinnassa riemu ja vapaus.
Vapaus, soi korvissa sävel kauneimmin,
kuin mikään muu.
Kilvan riennettiin tekoihin hengen ja käden,
ei katsottu taakse, vaan eteenpäin.
Paljon on hyvää saatu, aina vain parempaa.
Viisautta on ollut vaik’ moni ei tyydykkään.
”Sata” on paljon kaikkea tätä,
kiitämme siitä ja toivomme lisää.


Suomen Itsenäisyyden 100-vuotijuhlan kunniaksi
kirjoittanut 30.12.2016 Kaijaliisa Reunanen.


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *