MIETTEITÄ VUOSILTA 2005 – 2012

Sisällys

Intro / Paremmin runoa

1. (ei vielä otsikkoa)
2. Vuoden kierto
3. Lauluja pubista
4. Merkkipäiviä
5. Monenlaista


Intro

PAREMMIN RUNOA

Kirjoita viimeinkin runo, ystäväni,
unohda riimit, ne ovat liian helppoja väärinkäsittäjille.
Mitä vakavampi yritys, sitä säälivämpi hymy.
Runon vaatimukset ovat hyvin kohtuulliset, on vain yksi ehto:
tyhjää paperia ei jätetä.

Etsi vaikka olematonta uutta auringon alta. Kun joudut lainaamaan, vaihda kohdetta, ellet saa alkuperäistä yhtään paremmaksi. Kirjoita menneistä asioista, sillä mikään ei muutu niin nopeasti kuin historia. Samalla annat tarttumapintaa arvostelijoille, jotka katsovat ahtaasta reiästä taaksepäin.

Muista, että asioista on monta totuutta. Niinpä voit valehdella niin paljon kuin kerkiät, elämä panee joka tapauksessa vieläkin paremmaksi. Voi kyllä sattua niinkin, että joku valheista osuu oikeaan.

Varmimmat mielipiteet syntyvät asioista, joista tiedetään vähän. Sen vuoksi kirjoita itsestäsi. Kirjoita intiimisti itsellesi, sillä muille kirjoittaminen horjahtaa helposti nuolemiseksi. Sekin voi olla mielenkiintoista, mutta toisissa yhteyksissä. Tabuja käsittele varoen. Omasi tunnet, mutta vieraat voivat aiheuttaa päänsärkyä.

Yritä kirjoittaa niin, että edes hetken aikaa muistat, mitä olet tekemässä. Runohan alkaa oman elämänsä, kun päästät sen käsistäsi. Se voi saada sävelten siivet tai tulla hakatuksi kiveen ja elää vielä sittenkin, kun tuuli on käynyt ylitsesi, eikä sinua enää ole.


MIETTEITÄ VUOSILTA 2005-2012 (työnimi)

1. (ei otsikkoa vielä)

AD ASTRA

Näitä riimejä rustaan, kun en parempaa osaa,
sanan säilä ei säihky, kun heilutan hosaa.
Yhtä hienot ja kalliit on riimini aatteet
kuin sadussa keisarin uudet vaatteet.

Silti kauniisti laulaa on haaveena mulla,
runon kaikilla tasoilla luoksesi tulla.
Sopusoinnussa soljuisi tunne ja järki
pois sanoista heitetty ivani kärki.

Kuin timantti säihkyisi ajatus aivan
ilon säteitä hämärään huolen ja vaivan.
Silloin tarkasti tuumin, en hairahdu hosaan,
näin vähillä sanoilla asian osaan.

On kirkas huomen
tuoksu tuomen
aamen.


RUNOJALASSA

Raapustan riimejä raukeita,
sulosointuja tapaile en.
Laulun kulje en aavoja aukeita,
sanasotkuihin sekoilen.

Silti haluan kynällä kyhäillä,
luulen luovani jotakin uutta.
Sanat kuluvat kovalla käytöllä,
mutta pelkää en sanattomuutta.


SANANJALKAPUOLI

Vaikka riimini ovatkin kehnoa laatua,
voin niiden puolesta seistä tai katua.
Niiden muoto on muualta saatua
ja sisältö silkkaa on satua.

Olis kerran mullakin parempi tuuri
eikä edessä kritiikin korkea kuri.
Tuota pulmaa tässä pohdinkin juuri,
kun taas eilen omatkin koirat suri.


ELÄMISEN ARVOISTA

Elämä on tuokio kahden unen välissä.
Se on yhtä pitkä kuin muistimme
ja yhtä laaja kuin tietomme.
Sillä on tarkoituskin,
tämä hetki.


ELÄMÄN TARKOITUKSESTA,
mera om tomma tunnor

Jos elämällä tarkoitusta ei olisi,
niin sitä ei sitten olisi,
joku tyhjentävästi näin sivalsi..
Moni etsii ja pohtii tarkoitustaan –
ja päätyy lopulta aukkoon mustaan.
Toinen hymyssä suin vain vegetoi,
sekin tarkoitus elon olla voi.

Minä tajuta viides ulottuvuus,
silmät palaen profeetta torilla huus.
Kun piiri pieni on suuren oivalluksen,
niin rahvas tynnyriin telkesi profeetan sen.

Näin se aika ja avaruus kaareutuu,
kun sun pönttöäs pyörittää joku muu.
Nyt et häiritse ulottuvuudella,
kun et julkisesti saa huudella!


OMAKUVA

Päivä paistaa lävitsein, mun öisin viepi kuu.
On harvoin auki persehein, mut aina auki suu.
Joskus outokin olen, kun harhan polkuja polen.
Lipun kantaa saa toiset tai laukaista pommin,
itse välttelen moiset, lähden rantaan ja ongin.

Kuin pisara vettä elon kuohuissa elän
hyvin ymmärrät että, monet kääntävät selän
Silti muilta en vaadi, itse annan vaan,
Niinhän ihmisen elo on parhaimmillaan.


METSÄNPEITTO

Metsä katsoi minuun ja minä kasvoin metsään
sen sinisiin selkosiin, korpiin, kankaisiin, soihin,
joille vaivaiskoivu polun viitoittaa.
Vanhana tuttuna metsä tulee vastaan maailman äärillä
ja aivan uutena tapaan sen joskus kotihaassa.

Kettinkinuoret lähtivät taisteluun metsän puolesta
peläten sen muuttuvan liikaa tai häviävän kokonaan.
Eipä häviä tuo ikiaikainen.
Voi kyllä muuttaa sinne, minne kettingit eivät ylety,
mutta tulee takaisin, kun kasken tuhka jäähtyy,
kuiva nummi saa sateen tai ihmisten rakennelmat
murenevat ajan kiertoon.
Alkaa jälleen huolehtia omista ja vieraista,
ruokkii ja pukee, vielä antaa kaikille
suojan ja mielen rauhan.

Kun metsään lähden niin ilosta lähden
tai surujen tähden ja sitten kerran lähden
enkä palaakaan.


SUHTEET ELÄMÄÄN

Eläen omaan tapaani
elä en vahtien napaani.
Vaan kun hamuan siivelle tuulen vapaan,
saatan sotkea puhtaatkin sulat rapaan.
Kiirastuli kun elämän korventaa,
feenikslinnuksi uudet sulat saan,
ja vapaammin lennän kuin konsanaan.


HÖLMÖLÄISEN NOIDANKEHÄ

Jos kaikella on rajansa,
mitä sitten olisi rajaton.
Jonkun rakkauden tunne on rajaton,
ja jonkun toisen taas ajaton.

Vaan kun kaikki on tyhjää ja paikallaan,
niin silloin ei ole aikaakaan.
Eikä aikaa tarvitse ikuisuus,
se kun ala ei, eikä lopukaan.

Meidän ihmisten pieni todellisuus
se onko ääretön aika-avaruus.
Vaikka siitäkin turha on huolta kantaa,
se kuitenkin hengelle siivet antaa.


CURRICULUM VITAE

Omnia mea mecum porto.
Omiaan meno on elämän vankkurissa,
kun vapaana olet kuin kaalo horto,
et ruostu mammonan ankkurissa.

Ecce, homo lupus homini!
Katsos – luonteeksi tulla voi susi, lammas tai homo.
Vaikka kaikki on enemmän sattumaa, valinnat silti kai omani,
kun silmien eessä on satumaa ja korvien välissä taikomo.

Sic transit gloria mundi.
Niin katoaa transsit, loistot ja mitä nuo liekin,
kerran loppuu tämänkin maailman rundi,
ja räpäys silmän ikuisuuteen jo viekin sun elämän liekin.


ELÄMISEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Arkipäivän räikeää valoa en kestä,
olen muuttanut korvieni väliin.
Sinisin silmin katson elämää,
prilleissä on roosa sävytys.

Enää en rynni barrikaadeille,
vieläkään en lakkoon lähde,
verotus saa nousta,
pudotkoot osakkeet rauhassa

Perijöitä varten en säästä,
kirkkoon tuskin ropoa kannan.
Vaikka penniä ennen venytin,
nyt en senttiä mittaa.

Riittää kun nään päivänlaskun
ja istun vaiti pitkää iltaa.
Takassa hiillos rapisee,
tuuli hormissa tohajaa.


MINULLA ON OSOITE

Minulla on osoite.
Olen joko siellä
tai sitten tuntemattomassa paikassa.
Kummassakin olen vain osittain,
ja olisikin mielenkiintoista
olla joskus täydellisesti.
Mutta sehän on mahdotonta,
sillä kukaan ei ole täydellinen.


ROAD MOVIE

En etsi omaa, vierasta, vain kaipaan kumpaakin,
oon ikuisella matkalla, en palaa takaisin.
Täyttymätön toive on sopuisa kaverini,
mukana jo lähtösatamasta, sekin ammoin unohtunut.
Yhtä kauniisti aurinko laskee jokaiseen mereen,
ja aamusumu on turvallisen harmaa kaikilla niityillä.
Carpe diem, karppia syön ja ruisleipää hieman.
Onneen niin vähän tarvitaan, juuri muruista pääseekin tunnelmaan.
Nousee jalka, lentää aatos, silmääs malka, mielees paatos.
Sehän nousee, sehän lentää, miesi tästä pois jo entää.


ELÄMÄN KORTTIPELI

Sinulle olen jakamassa murheita pieniksi
joskus olen jakamassa iloja suuriksi.
Näinhän on kortit jaettu.
Joskus tekisi mieli vetää välistä.


ANTAISITKO

Ahneella on loppu ahneen,
kitsas tuskin jakaa kahteen.
Antajan osa on parempi:
kun annat paljon, saat enemmän
ja kun kaikkes annat, saat elämän.


ONNELLINEN ELÄMÄ

Idän viisaiden ohjeella
loppuelämäni on onnellinen.
Istutan omenapuun jo huomenna.
Mistä löytyisi siemen?


2. Vuodenkierto

NAISEN PARAS YSTÄVÄ?

Haluaisin antaa sinulle timantin,
kauniin ja ikuisen.

Valitettavasti sellainen ei kulje sähköpostissa,
en tiedä osoitettasi ja
lähettiinkään ei ole varaa.
Haluaisin antaa, vaikka se olisi turhaa,
kun lämpösi sulattaisi sen kyyneleeksi.

Niitä on kyllä paljon näissä pohjoloissa,
jokainen kuitenkin ainutkertainen.
Sellainen onkin jo luonasi, kun vain huomaat.
Vilkuttaa iloisesti hohtavalla hangella
ja hehkuu kuun valossa jäätyneessä ikkunassa

Jääkide, timantti sinulle!


POHJAN LAKEUDELLA

Hanki kantaa, valon antaa
lakeus loistaa, huolet poistaa.
Suksi kulkee, minut sulkee
tähän maisemaan, niinkuin kotonaan
olemaan.

Taivaanrannan metsäjuovaan,
katse siirtyy, mieleen piirtyy
laajan aavan tuolla puolen
paikka johon hukkaan huolen.
Vielä kantaa, vielä kulkee.


KEVÄT

Päivä vallan vallan saa
pajunkissat kimaltaa
hanki puroon solahtaa
kaamos painuu piirin taa.
Ympärilläin valon nään
uskon jälleen elämään.


VAPPULOUNAALLA 07

Vappuruno lienee runoista rujoin,
vappuheila ei varmasti heileistä ujoin,
vappuparta taasen on kasveista pujoin.

Vappuaatteen juuri kadulta löysin,
se on aikaansa sidottu simaisin köysin,
päivällä siivosti, vaan mellastaa öisin.
Sinut kun saisin, niin lakkini söisin.

Päässäni takovat suuret aatteet:
miksi sun kanssasi kiristää vaatteet?
Siitäpä tuskasta pääsemme kyllä –
vain me kaksin ja ei vaatteita yllä.

Kirkkainkin tähti sammuvi kerran,
sammuvan nähdä saat tämänkin herran.
Kuitenkin ensin kiihkoilen vähän –
kas, kynäni muste loppuukin tähän.


VAPPU 08

Vappuna voi hillua
saa seuraa sekä hahhahhah
ja jos ei tunne häpyä,
voi opiskella Äpyä.
Kun vappulumi peittää maan,
se pilalunta onkin vaan,
ja karnevaalin huumassa
kai muistat että kuumassa
meit oottaa loma ikuinen,
nuo uskovaiset lupas sen.
Ei tarpeen kilvoitellakaan,
kuin manulle se tulee vaan,
kuin manulle se tulee vaan!


MMX VAPPU

Sorron yöstä nousen kohta
häivyn työstä pyytään lohta.
Tartun julisteeseen oivaan
yhdyn vappulauluun soivaan.
Kömmin päälle barrikaadin
nyt nainen, tunnetakin vaadin.


VAPUILLEN -11

Taitavat olla vaputkin mennyttä kalua,
kun sima ei maistu ja ei ole halua.
On poplari rypyssä, puhki on lakki,
joku onneton päissään housuuni kakki.
Tästäkö aukeaa viimeinen suora,
kun inhoaa impi ja huoli ei huora.


SUVIVIRSU

Suomen kesä on lyhyt
sen kyllä huomaat, jos yhyt.
Sä varmaan vappuna alat,
kun on lämmenneet jalat.
Vaan on puolessa kesä,
kun vasta kädessäs pesä.
Ja kun kaivelet häntää,
alkaa heitellä räntää,
Sitten syksy vain saakin,
sä taas myöhästyit laakin.


KANSAN LAULU

Syysapeus
illaksi kääntyy merellä
tummina mainingit tunteen.
Taas lavalle nousemme laulamaan
harmaat isänmaan toivot
tosin sanoen, osin anoen, en
näitä lauseita muuten käytä
ei itke mies, ei puhu, ei pussaa,
mutta laulu sen sallii ja armahtaa
ja kuulijat samaten tajuaa.


SYYSUNELMA

Häipyä metsään ja maisemaan
suuri kaipuu joskus on mulla.
Sinne lähdenkin sieneen tai puolukkaan
ja saatan illalla takaisin tulla.

Olkoon ilmassa sumuinen haikeus
taikka kirpeys syksyn säänkin,
metsään unohtuu elämän vaikeus,
ja suureen selkoseen lopuksi jäänkin.

Siellä juoksen porona vapaana;
lentojätkä on sellaiseks muuttuva,
kunnes metsästä kerran tulleena
olen metsäksi jälleen tuleva.

Vaan en halua hahmoa hongalta
enkä korven ruusuna kukkia.
Onhan reilumpaa aloittaa alhaalta,
ja sammalta tuhkallaan ruokkia.


SYYSTÄ

Syksy kultaa vainioita, syksy kultaa metsiä,
illan iloks kynttilöitä pitää kohta etsiä.
Tuo on aina väsynyt, moniaalla huokaillaan,
kuinka moni osaa nyt omin käsin onnelaan?
ikinuori ikäneito


JOULUN ODOTUS

Taas helisee tiuku tilhien,
soi öisellä taivaalla revontulet,
majat hiljaiset sylissä hankien –
Toki jouluksi, poikamme, kotiin tulet?


JOULUN SANOMA

Mainostajat tuputtaa nykyjoulun tunnelmaa.
Mitä tilaa, sitä saa, ne lapsillemme opettaa.
Niin lahjan ostaa ihminen,
ja kauppa saakin lahjan sen.
Vaan aidommaksi tunnustan joulun alkusanoman:
tästä valoon päin nyt vaellan.


PUUSTA ON PALJOKSI

Hedelmistään tunnetaan joulu-, hirsi-, ristinpuu.
Keskeiseksi ajallaan jokin näistä paljastuu.
Puumerkkihän paperiin tarvitaan,
kun markkinalupia vahvistetaan.


3. Lauluja pubista

MESTARIT

Ritarit pöydän soikean
seurassa juoman oikean
vääntävät juttua totista
siematen välillä potista.

Tahtovat parantaa maailmaa
ja halata naista niin ihanaa.
Niinpä lähtevät pöytään ovaaliin
kultansa hämärään kammariin.
Wanha Mestari -pub


POLKUJA TALLAAN

Mestarin jälkiä seuraten
joku pääsee taivaaseen.
Wanhan Mestarin pubissa istuen
saa jäädä myös paikalleen.

Täten istuen kahdella pallilla
pääsee kahdesta valitsemaan.
Niin on asiat hyvällä mallilla,
kunhan valitsee tosissaan.


PUBIN MYY

Mitä myy Pikku-Myy, kapakkaan kun ilmestyy?
Eipä kyllä mitään myy, vaan ostaa yhden oluen
ja istuu pöytään tuttujen.
Myy onkin aito persoona ja näin se kulkee tarina:

Vaikka varreltaan on matala, niin moraali on korkea.
Nykypissiksien tavoin vittuja ei viskele,
ollen ihanteilleen avoin omaakaan ei jakele.
Ei pelkää olutlasia, no se on tosiasia –
ottaa toisen oluen.

Aivot ei jää ruostumaan, kun tietokisaan ruvetaan.
Lehti kysyy ehkä vaikeita,
vaan jos kehtaa, voi toisia peesata.
Kun sitten joutuu ensiksi vastaamaan,
nämä kolme on valmiiksi turvanaan:
ei kuule, ei muista, ei jummarra.
Tietoviisaat varmasti yllättyy,
kun voittajaks saadaankin joku myy.
Voittaja saa oluen?

Kun kuuluu tanssin jytyä, jo löytyy Myyssä ytyä.
Jos ei tulla hakemaan, niin lähtee yksin huojumaan.
Mikä vauhti, rytmi nyt… taas tähti Myyn on syttynyt.
Kun viikon on töissä raatanut,
tämän hetken on varmasti ansainnut.

Omat pojat kun ilmestyy kapakkaan,
ei Pikku-Myy ole paikalla ollutkaan.
Jättiköhän oluen?


JUMALA HUMALA

Vietti vei, tuoppi toi, olut antoi,
niinkuin ennenkin tehtiin se taas.
Toiset rahojaan tiskille kantoi,
toiset juomia laseihin kaas.

Mitä toi meille tuoppimme illoin,
vain yhden kaverin, krapulan, toiko?
Sitä mietitty kyllä ei silloin,
sekin selvittää pitäis, vaan voiko?

Olut antoi näin aatoksen juosta:
kaiken omistan, jaksan ja tiedän.
Ylös nosti myös synkkyyden suosta,
teitä ankeita tuskin nyt siedän.

Pois se huuhteli huolet nää maiset,
yli antoikin sen mitä jaksan:
potkut, eron ja yön painajaiset,
ja vielä lopuksi tuhosi maksan.


ILTA PUBISSA

Ilta tyhjenee mustaksi sateeksi
musa hälisee tupakansavuun
ohi katsovat ihmiset täällä
haku päällä vai pako alla?
Kankeasti nauran itselleni ja rakennan
runoa kuin ongelmaa
ei rallia tule, ei asiaa.
Tämä nousee muuriksi meidän vähien välille
näitä pahalla muista en kuitenkaan,
niinkuin muista en enää muutakaan.
Huomenna savulta haisen.
ennen tupakointikieltoa


EIKÖ MITÄÄN HYVÄÄ

Ihmiset moittivat säätä, veroja, naapurin koiraa, halpamaista pomoa. Kaikenlaisesta valittavat hoviin, korkeimpaan oikeuteen, viimeiseen ropoon. Kiroavat jumalaa, nyyhkivät perkeleelle, menettävät yöunensa. Tyytyväisyys onkin liian vaikeassa paikassa, itsekullakin korviensa välissä.


MAAILMAN PALKKA

Harvoin sanoin, perin harvoin, kiitoksia annetaan.
Moniaalla monin tavoin moitteita vain jaellaan.
Hyvän mielen jakaminen, onko se noin raskasta,
eihän sentään kaikki liene ikävää ja paskasta.


LÖYTÄISIN SEN LAULUN ?

Jos ajatus ei juokse, on kynä laiska mulla.
Kun lähden sinun luokse, niin voivat riimit tulla.
Ei siellä kynä nuoku, vaan liikkuu sulavasti,
ja vieraskirjaan piirtyy viikon painolasti.


VIELÄKÖ VAPAA

Jos vielä oot vapaa, siimaa tai koukkua vailla,
tuon ne vanhalla tapaa tai ihan uudella lailla,
asetuksella varmaan, jos lakiin en yllä.
Yllä mitä on armaan, jos naisen ehkä on kyllä?
Turha pohtia harmaan, kun impi ihana liekin,
liekin polttavan lailla vaan tuskaan helvetin viekin.
Hänet milloin vain tapaan, aion tarttua vapaan,
jos hän vielä on vapaa kovakuntoista vailla
…ehkä silläkin lailla.


YÖN LAULU

Laulu sammui yöhön, yöhön häipyi askeleet,
katsot tähtivyöhön, mitä mietit, mitä teet?
Lauluhan on tässä, käsissäni mulla,
taas illan hämärässä voi se luokses tulla.

Lauluni on pieni ja aivan vaatimaton,
sinun luokses tieni sen joskus vielä tuova on.
Niin ilo syttyy iltaan ja yöhön laulu kaikuu,
ja täysikuun siltaan vie kauneuden kaipuu.


PETETTY

Toiveisiimme petymme, vaiko ihmisiin
pettymyksiin totumme, eikö unelmiin ?
Voi jokin aika haavoittaa,
mut aika haavat parantaa.
Ei muita saisi satuttaa,
kun itsekin on sattumaa !


VIERAS

Kun sinä lähdet,
tulee luokseni eräs toinen.
Alkaa istua ääneti pöydässäni,
sanattomin kysymyksin tekee surulliseksi
ja aamuun asti heittelehtii valveilla vuoteessani.
Häntä ei voi käskeä poiskaan,
yhteistä ikäväämme.


PIKKUJOULUA PUBISSA

Siitä pula mistä puute, lahjomaton totuus on,
pöydässänsä tätä pohtii neito tuskin lahjaton.
Useitakin urhoja notkuu baarin tuoleilla,
silti kukaan minua ei lähestyä uskalla.

Luomakunnan kruunut, hengen jättiläiset nuo,
vakavina puhumatta alkupaukkujansa juo.
Mielestäni aivan väärin kärsäänsä ne käyttää,
vihjeeksi mä voisin niille omaa luomukukkaa näyttää.
Kukan kyllä joku huomaa, kun sen täällä vilautan.
Ihaillessaan luojan luomaa mieskin muistaa asian.

Melu kasvaa kapakassa, harjasniskat punoittaa,
täällä ollaan juhlimassa juopuneet jo sammaltaa.
Vaan taukoo puhe, katkee joiku, silmät päästä pullistuu,
kun neitokainen yllättäen pöydän päälle kohottuu.
Piikkikorot, verkkosukat, blondin muodot laajimmat.
Nosta hame, näytä napa, huutaa herrat hurjimmat.

Toivon pikkuisen joulua löytyvän täältä, julistaa neitonen pöydän päältä.
Lahjoja saanee myös lahjaton, jos pystyvä pukki vain paikalla on.
Hyasinttini vienosti tuoksahtaa, sen voin kiltille lahjaksi ojentaa.
Mä Kukkaistyttö kun olenkin, toivon itselle suuren tulppaanin.

Pukit pääsevät pian kontilleen,
vaan ensi jouluksi saadaan taas jaloilleen.


YSTÄVÄT

Jo turhat kiireet jäädä saa ja virheet voimme armahtaa
kun tukassa on harmajaa ja käsi ehkä tutajaa.
Vaan poissa pysyy ikävyys, kun tukena on ystävyys.
Nään siinä aina auringon, ja lämpö ympärilläin on.


KÖYHÄN OSA

Köyhän pitää olla nöyrä,
on mentävä kyykkyyn,
kääntää toinenkin poski lyötäväksi.
Paljon pitää ja pitää,
mutta jotain saakin.
Saa tyytyä osaansa.


4. Merkkipäiviä

LEENA MEIDÄN, 70 V

Lienet, Liena, lumen lapsi
lapsi lumen ja hämärän
talvi toi sinut tupahan
syksyn pimeän perästä
idän raukalle rajalle
karjalaisten vaaramaille
maamon mentyä manalle
iso etsii itseänsä
hallan huntu hartioilla
silmissä jään sininen

Anna-Leena, kevään keiju
tyttö tomera totinen
pantuna elonpolullen
moneen mutkaan ja mäkehen
sota syöpi Suomenmaata
palo pelmuaa pihassa
kylmä käsi kaitsijallas
emon korvike kovana
suoja Siirin on sylissä
sisko vanhempi vahissa
elä huoli, piltti pieni,
taivaan sini silmihisi
poutapilvet pyörtänöille

Mataleena, kesän neito
nainen kaunis kasvamassa
siitä oikoi opin tielle
uuet tanhuat tajusi
ohjat otti omin käsin
suunnan sanasta Jumalan
koitti muutos matkaajalle
Heikki hurmasi hyvämme
vieno vietiin, ei vikissyt
Tervamäen tanterille
maahan vuoren ja kivien
aivan uutehen osahan
alkoi elonsa emona
oman karjan kaitsijana
tässä ketjussa elämän
teräs Heikin hartioista
lujuus Leenan lantiolta
elon kuuhut kutreillansa
silmissä yön sininen

Rakas Leena, syksyn mummu
tummu tupansa hämyssä
taas on talvi tulotiellä
lumi kattaiksen majasi
hallan huntu hartioilla
silmissä jään sininen
katsot taakse ja tajuat
eteen katsot ja iloitset
sinä porttina elämän
komealle katrahalle
jonka juuret juurillasi
elon ohjeena omasi:
kun annat paljon, saat enemmän
jos kaikkes annat, saat elämän.
siskon syntymäpäivillä


KOOLLA 09

Harvoin on yhtehen yhyttty
tuskin saatu toisihimme
täällä Pirkan pohjoloissa
latvoilla lakeuden laajan.

Nyt olis aikoa enempi
päivä sinne, toinen tänne.
Korret on kannettu kekohon
lapset saatu maailmalle
miehen virat jo purettu
naisen naurut lie takana.

Lyökämme lasi kätehen
perät pitkin penkkilöitä
pitkän illan istumaksi
toviksi tositarinan:

Noinko naurat auttamatta
sulaako suussasi sokeri
kuinka jaksaa jalka nousta
vielä muistatko mitäki ?
Ylioppilaskevään 50-vuotisjuhla


LOPPUVUOTTA 09

Kahleissa kaamoksen pimeän, vallassa viluisen loskan
moni etsii käsiinsä kynttilän tai koristaa kuusen oskan.
Valopilkuksi mielessäin nimeän ja sampanjapullon poksan
kokouksen luokkamme pirteän,
he kaikki löysivät vihreän oksan…


HYYTIÄLÄSTÄ 50 v

Oonko joskus vallassa paniikin
– näinkö lyhyt se elämä olikin?
Kuin vasta eilen sain sitä aloittaa
ja jo huomenna pitäisi lopettaa.

Nyt vielä kun pääsen tolpillen
ja vielä kun jotakin muistanen,
lähden paikalle upean nuoruuden,
menen joukkoon hilpeiden veikkojen.

Lyököön harmaita lankoja elomme pirta
vieköön kehdosta hautaan jatkuva virta,
vielä Tuonelan lautalla joukossa laulan,
puran virkani viimeisen ansan ja paulan…
vuosikurssimme juhla


CARPE DIEM

Toistuuko tämä hetki,
jos toistuu, niin milloin.
Muistatko tämän hetken,
jos muistat, niin silloin.
Hiipiikö koskaan mieleen, kuinka tyhjä on iäisyys.
Jos tartu et tähän hetkeen, se on kyllä oma syys.


TAIMITUOTANNON LYHYT HISTORIA

Tietäen, että mikään ei muutu
niin nopeasti kuin historia,
kokosivat taimituotantoa nuoremmat
täältä nähtyjä, tuolta kuultuja ja
myös jo totena otettaviksi kirjoitettuja
vuosien mittaan tapahtuneita.
Mitään siihen lisäämättä,
ja poisjätettyähän ei voi arvioida.

Niinkuin tapana on,
kirjoittivat historian itsensä näköiseksi,
asialliseksi luetteloksi kerraten sitä,
mikä oli aikanaan hyväksi nähty.
Eipä kurahda kurttu hämyssä illan,
ei olla kortilla korvassa sillan.
Kuka ottaisikaan vakavasti siihen tapaan kirjoitettua,
ja saattaisi mokoma herättää kiinnostustakin.
Siinähän menisi raakiksi vuosien nyhrääminen.

Tästä piti tulla kirjan arviointi,
mutta tulikin harakanvarpaita.
Nuo taas muistelivat vanhoja.
Hyvin muistivat. Tikulla silmään.


5. Monenlaista

TOIVO ELI KAUAN

Valkoratsuista prinssiä ainoastaan
eräs neitonen rupesi odottamaan.
Turha on taviksen yrittääkään,
hän on lujasti päätänyt mielessään.
Prinssin löytää ja itselleen suoda voi,
jos sen oottajan viisaaksi Luoja loi…

vuotti vuoden, uotti toisen
ei saanut miestä, ei hevoista

Prinssi taitaakin käyttää jo nettiä,
voisin tarjota sopivaa settiä.
Niinpä naisemme impikammiostaan
lähti asiaa verkossa tutkailemaan.

nettiansoja asetti
verkkoon himohoukuttimet

Jälleen ootti ja valitsi,
viel säilyi ennallaan kriteeri,
mieskuntaa vuodet jo harvensi
kasvoi naiselle julmettu rutiini.

meni vuosi, katos kymmen
vaan ei prinssiä prihana

Viimein aikakin akkaamme armahtaa
enää muista hän ei, mitä odottaa.
Ei onneksi tajua sitäkään,
mitä hyvääkin onnistui hylkäämään:
yks kasakka hurja ulaani, toinen cowboy laumojen keisari,
muulinajaja rattailla rallattaa, mies lempeä aasilla ratsastaa.
No, prinssejä ei kyllä ollenkaan,
silti miehiä noustuaan satulaan.

mietin muuta mieltämättä
tuota tuumin ja totean

Miksi lähteä vaatimaan kauhalla,
kun on itselle annettu lusikalla?


RITVAN MUISTELUSSA

Niin lähti siskomme kevään lauluun
pajunkissoina tuulessa keinumaan,
saa herätä auringon nauruun
kuun kultaan jää illalla uinumaan…


SEURAKUNTA

Rakkauden Sisaret ja vihan veljet
toimivat käsinä korkeamman.
Kun toisella antaa ja toisella ottaa,
saa siitä jatkuvan toiminnan.

Vaan veljet ei lisäänny itsestään,
siihen avuksi siskoja etsitään.
Kunhan yhdelle poskelle taputtaa,
niin kohta jo toistakin tarjotaan.
seurakuntatuvalla


TEON SANA

Menevät panemaan
olutta tai maata
paremman puutteessa
toisiaan littanaksi
sitten panevat tupakaksi
jopa kolmekin.


SAUNARUKOUS

Lavolle lasken saunani
kiuas kuumana hehkuvi.
Jos avantoon en lähtisi,
vajaaksi jäisi päiväni.


MARILLE (oik.yo)

Tuomari vetää käräjiä,
mutta juomari kaljaa.
Puistossa soi krammari,
majassa on kammari,
siellä ehkä saamari.


SILMÄSTÄ SILMÄÄN

Sinulla on kunniakas perinteesi ja luja uskosi ,
minulla sinisilmäinen ihmettely ja usko sattumaan.
Toisiamme tuskin kohtaamme,
aivan omillaan kumpikin.


MIEHEN MITTA?

Miehen pitää astua raskaasti,
puhua harvoin ja hartaasti,
pitää pesä puhtaana
mustalaisista ja kommunisteista,
mölyt mahassa, oma piha siistinä
ja kuolla herraan uskoen.


USKO IÄNKAIKKISEEN ELÄMÄÄN

Vahvauskoisilla on toivorikas odotus.
Epäilevillä on ainainen ahdistus.
Tämän elämän hyväksyvillä
on aikaa muuhunkin.


HAUDALLA

Uskossa eläneen haudalla on toivo siitä,
että hänen kilvoittelunsa palkitaan.
Luontoihmisen haudalla on varmuus siitä,
että hän pääsee kokonaan luonnon kiertokulkuun.
Kummankin haudalla on se totuuden hetki.


VELI, VELKA, VELJENPOIKA

Suomi maksoi sotavelat pennilleen,
isä lamakauden takuut,
minä opintovelkani.
Kovin tunnollisia oltiin,
jäätiinkö sittenkin velkaa elämälle?


AITO METSÄMIES

Metsästä olet sinä tullut
metsään meni koko elämäsi
metsäksi olet sinä jälleen tuleva
– ellei tuhkaasi mereen kylvetä…


VERBA VOLANT

Hyvä lohkaisu aukoo kahleita,
paha sekoittaa ihmissuhteita.
Hyvin sanottu lähtee lentämään
ja sitten saattaakin jäädä elämään.


LOPPU HYVIN

On palveltu aikamme talossa,
nyt lippu on johtajan salossa.
Hän muistelee töitä tehtyjä ja
meitä jokaista tavoitteen valossa.

Minun työstäni ei löydä hyötyä,
muttei toisaalta haittaakaan.
Eipäs antanut moitetta täysillä,
tuossa nähdä voi kiitosta puolikkaan!

Syvin helpotuksen huokaus onkin viimeinen.


ARVOTUKSIA

Jos kaikella on arvonsa,
mitä tarkoittaa arvottomuus.
Kun nolla kerran sai tärkeän paikkansa,
siitä alkoikin arvojen aika uus.

Arvon paikka on henkilökohtainen,
mutta tarvitaan arvo myös yhteinen.
Muuten yhteisön mieli on hajallaan,
eikä toteudu tasa-arvokaan.

Millä arvojen arvo punnitaan,
moniarvoista aikaa kun arvotetaan?
Kyllä arvolla jokin merkitys on,
mutta jokin merkitys voi olla arvoton.


IHMEVIRTA

Tajunnan virtaa seuraten
voit päästä kauaksi tästä.
Toki jotain on rajana virran sen,
sehän kiinni on elämästä.
Siksi kerran kun virta seisahtaa,
et tiedä ees eläneesi.


H -HETKI

Jos mennyttä vain haikailee ja tulevaista aprikoi,
niin tämän päivän todellisuus mielessä ei ilakoi.
Kun mennyt sekä tulevainen ovat aina muualla,
vain yksi osa ajasta on sentään aina käsillä.
Se hetki, hyvä ystävä, on paras elää täysillä.


ULKOMAAN KAUPPAA

Muinoin viikingit kaukomatkoillaan
purjetuulia väsyivät odottamaan..
Niinpä tietäjä Hankoniemellä
sitä myi heille nahkasäkillä.
Taisi hyvinkin tuntea merisään,
kun rahat saatuaan heti läks lätkimään.

Meidän Sonera ilmasta Saksanmaan
kelpo summan tungeksi maksamaan.
Siellä myyjä ei lähtenyt lätkimään,
vaan neuvoi ostajaa katsomaan peiliään.
Nämä juonet on yhdenvertaiset,
vaan erot rahoissa miljoonakertaiset.


Juhani Niiranen


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *