Kevät tuli taas

Raaka etelätuuli saa hoikat koivut kumartamaan pohjoiseen päin. Tuuli vie mukanaan talven pimeät, pysähtyneet energiat ja antaa tilaa kevään luovuudelle.

Pilvi valuu auringon yltä ja kulkija tuntee puiden raosta lämmön läikähdyksen taivaltaessaan tuttua lenkkipolkua. Valon valta kasvaa päivä päivältä, ja kulkija huomaa entistä herkemmin jokaisen kiven, jokaisen kävyn, jokaisen kissoja esiin puskevan pajun.

Pieni puro elää lyhyeksi jäävää elämäänsä polun vierellä. Metreissä mitattavan matkan ajan sen vesi on kauniin ruosteenpunaista. Sillä kohdalla on jossain rautaa tai kenties rautamalmia.

Kun lumi on sulanut, puro on kadonnut muiden kaltaistensa joukkoon. Ehkä sen vesi kasvattaa maan alla puiden juuria tai virtaa jo kaukana muualla, kenties joessa asti.

Joki tempoo itseään tarmokkaasti jään vallasta. Virtapaikassa huomaa, miten kiire sillä on eteenpäin. Ensimmäiset heinäsorsat antautuvat hetkiseksi myötävirran viemiksi, mutta kohta jo kokeilevat voimiaan vastavirtaan. Joskus täytyy käyttää apuna siipiä, jotta pääsisi takaisin lähtöpaikkaan. Allipariskunta on vierailulla sorsien luona. Jospa vaikka löytyisi uusi pesäpaikka.
Aamulla kuului kyyhkysten kujerrus. Viime kesänä se asui pihamännyssä, kelvanneeko paikka edelleen.

Talipallo maistuu vielä tiaisille, ja maassa tepasteleva varis haukkuu kuin koira. Se on luultavasti saanut oppinsa naapurin koirilta, jotka ulkona ollessaan keskustelevat kovin äänenpainoin kulkijan kanssa.

Muurahaisten pesiä on sorkittu talven aikana. Vielä on liian aikaista ja kylmää korjausrakentamiselle, mutta kesästä tulee kiireinen. Kuningatar on siitettävä, munat ja toukat hoidettava, kirvoja lypsettävä, kaikki ruokittava, kaupunkia laajennettava, vartiota lisättävä. Kun yhteistyö pelaa, kaikki hoituu. Olisiko meillä muurahaisilta opittavaa?

Vanhojen lehtipuiden oksat ovat pahkuraisia ja vuosien vaiheissa vääntyneitä. Viime kesän linnunpesistä osa on vielä paikallaan ja istuu oksanhaarassa sotkuisen näköisenä. Puuntyvestä hiljaa ylös hiipivä sammal hehkuu täydellisenvihreänä.

Kiihkeästi kulkija odottaa aikaa, jolloin vaaleanvihreys tuhansine sävyineen yllättää nopealla tempollaan.

Kotipihalla, lumiläikkien vieressä tulppaanit, krookukset ja narsissit tuntevat kevään kutsun, ja kohta ne murtavat maankuoren pikkuisina piikkeinä. Kulkija on syksyllä istuttanut sinne tänne sipuleita, jotka nyt innokkaasti työntävät esiin sisintään.

Kevät tuli taas. Mikä voima sillä onkaan!


Tellervo Sarajärvi


Takaisin edelliselle sivulle

Takaisin etusivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *