Maallemme

Kukaan ei sitä arvannut, miten puhkesi kukkaan kansamme. Kahden ikeen välistä sitkeesti itsensä irti otti ja toimeen ryhtyi. Naapurimme suurikaan ei arvannut, mikä on kansa tää, joka kahleet karisti, tuskan kautta vapautensa lunasti. Taistelut kovat käytiin, nurmien alle nukkumaan, niin moni joutui, urheat nuoret soturit. Naiset väkevät rinnalla miesten seisoi, eivät periksi antaneet. Sitten, kun … Jatka artikkeliin Maallemme

Yksi nuoruuden seikkailuista – Pallas-Hetta vaellus

Olin muuttanut Helsinkiin 60-luvulla. Kaipasin kuitenkin luonnonhelmaan, koska vietin lapsuuteni Kainuussa keskellä luontoa. Niinpä hakeuduin retkeilykerhoon, jossa tutustuin helsinkiläisiin nuoriin. Neljä meistä tytöistä päätti lähteä patikoimaan Lappiin. Sovimme, että seuraavan kesän elokuussa lähdemme, kohteena Pallas-Hetta vaellus. Saimme paljon hyviä neuvoja kuinka toimia ja mitä kannattaa ottaa mukaan. Mitä rinkka saa painaa, mitä ruokaa ja lääkettä, … Jatka artikkeliin Yksi nuoruuden seikkailuista – Pallas-Hetta vaellus

MIETTEITÄ VUOSILTA 2005 – 2012

Sisällys Intro / Paremmin runoa 1. (ei vielä otsikkoa) 2. Vuoden kierto 3. Lauluja pubista 4. Merkkipäiviä 5. Monenlaista Intro PAREMMIN RUNOA Kirjoita viimeinkin runo, ystäväni, unohda riimit, ne ovat liian helppoja väärinkäsittäjille. Mitä vakavampi yritys, sitä säälivämpi hymy. Runon vaatimukset ovat hyvin kohtuulliset, on vain yksi ehto: tyhjää paperia ei jätetä. Etsi vaikka olematonta … Jatka artikkeliin MIETTEITÄ VUOSILTA 2005 – 2012

Onnittelukirje: Huastelu Lienalle

  Mie en pie puhetta Lienalle vuan huastelen, niinku meillä Pohjos-Karjalassa on tapana. Myö ollaa Lienan kanssa sellasii tyttölöitä joilla on jo meleko pitkä yhteine männeisyys. Meijän nuoret ku alako olemaa yhessä, nii mie aattelin jotta poika kyllä männöö, vuan sen vanhempiin kanssa suattaa tulla ongelmii. Hyö ku ovat hyvissä viroissa ja kovast koulutettuja. Mie … Jatka artikkeliin Onnittelukirje: Huastelu Lienalle

Sevettijärveltä Nuorgamiin – ikimuistoinen vaellusmatka nuoruuden ajalta

Näistä Sevettijärven muistot heräsivät: Tasavallan presidentti vieraili Inarissa Saamen kansallispäivänä 2017. Sen kunniaksi televisiossa näytettiin upea ja vaikuttava Katja Gauriloffin palkittu elokuva, joka käsitteli kolttaa nimeltä Kaisa Gauriloff. Istuimme mieheni Eeron kanssa lumoutuneina katselemassa tätä hienoa ohjelmaa. Samalla mieleen nousi vahvoja nuoruuden muistoja vierailustamme kolttaperheen kodissa. Poukkoileva linja-autokyyti tuntui hauskalta Vaelsimme kerran kauan sitten Sevettijärveltä … Jatka artikkeliin Sevettijärveltä Nuorgamiin – ikimuistoinen vaellusmatka nuoruuden ajalta

Se päivä muutti elämäni

Tuo mies saapui eteeni ensi kerran naamio kasvoillaan. Olihan jouluaatto. Koolla oli paljon sukulaisia. Ilta oli iloinen ja siitä jäi hyvä mieli. Tuo joulupukki tuli tutuksi vuosien varrella, tavallinen keski-ikäinen suomalainen mies. Tukka oli lyhyeksi leikattu, naama iloisesti virneellä. Posket olivat röpelöiset, niska matala. Hänen kanssaan oli helppo jutella. Tästä miehestä tuli äidille suuri apu,sillä … Jatka artikkeliin Se päivä muutti elämäni

Kevät tuli taas

Raaka etelätuuli saa hoikat koivut kumartamaan pohjoiseen päin. Tuuli vie mukanaan talven pimeät, pysähtyneet energiat ja antaa tilaa kevään luovuudelle. Pilvi valuu auringon yltä ja kulkija tuntee puiden raosta lämmön läikähdyksen taivaltaessaan tuttua lenkkipolkua. Valon valta kasvaa päivä päivältä, ja kulkija huomaa entistä herkemmin jokaisen kiven, jokaisen kävyn, jokaisen kissoja esiin puskevan pajun. Pieni puro … Jatka artikkeliin Kevät tuli taas

Andrei

Mies siirtelee polttopuita katokseen vaaleanvihreän puutalon pihalla. Kysyn häneltä ”Tere, tahaksin kysida, kas Andrei Padar elab siin?” Saan vastaukseksi ”Tere, ma olen Andrei”. Kerron, että olen Kaasikun mökin uusi omistaja ja siellä pitäisi korjailla rakennuksia. Sanon myös terveiset Maielta ja Jaanukselta, joiden majoituksessa olin yöpynyt. He olivat arvelleet, että Andrei olisi sopiva korjaamaan ostamaani mökkiä. … Jatka artikkeliin Andrei

Ne tulevat takaisin

  Oli kaunis aurinkoinen huhtikuun päivä vuonna 1953. Istuimme isäni kanssa korkean heinäkuorman päällä, josta näki maiseman hyvin. Heinät loppuivat pihaladosta talven aikana, joten niitä haettiin hevosella kevään tullen kauempana olevista suojista. Ilmassa oli jo selviä kevään merkkejä. Lumet sulivat rakennuksien katoilta ja kotilammen rannoille oli muodostunut sulia paikkoja. Pihaan tullessa huomasimme lammessa epätavallisen suuria … Jatka artikkeliin Ne tulevat takaisin

Vanhukset – ongelmajätettäkö?

Luin Velma Wallisin kirjan, joka kertoo kahdesta vanhasta intiaaninaisesta. Legendan mukaan heimo oli kärsinyt nälkää, saaliseläimet olivat kadonneet kovan pakkasen myötä. Heimopäällikkö päätti silloin, että kaksi vanhinta naista jätetään jälkeen lumihankeen kuolemaan. Kukaan ei voinut vastustaa päällikön päätöstä, sellainen oli tapa silloin kauan sitten. Tarina kertoo kuinka nämä kaksi vanhaa naista eivät alistuneet kohtaloonsa, vaan … Jatka artikkeliin Vanhukset – ongelmajätettäkö?