Lapsuuteni Vallila (1946 – 1954)

Lapsuuteni Vallila 1946-1954 on lähes mestarillinen kuvaus lapsuuden kodin lähiympäristöstä sekä ihmisistä siellä sotien jälkeen. Pienen tytön näkökulman lisäksi kertomus on samalla kiehtova zoomaus aikakauden kulttuurihistoriaan. Samansuuntaisesti voi luonnehtia kirjoittajan syksyllä 2017 tekemiä lisätarinoita: Ruokamatka 50-luvun Vallilaan ja kuvaus yleisessä saunassa käynnistä tuolloin. Inarintien ja Vallilantien kulmassa oli valkoinen puutalo. Siinä asui perheemme lisäksi taiteilija … Jatka artikkeliin Lapsuuteni Vallila (1946 – 1954)

Kissani Niuski

Niuski tuli meille muutaman viikon ikäisenä pikkuruisena pehmeänä nyyttinä veljensä Nauskin kanssa. Asuimme silloin mieheni kanssa Pornaisissa kauniissa omakotitalossa, jonka olimme vähän aikaa sitten ostaneet. Niuski oli kokonaan musta, vain rinnassa oli pieni epämääräinen läiskä valkoisia karvoja, Nauski taas oli mustavalkoinen. Mieheni oli hankkinut ne eräästä maatalosta, johon syntyneestä kissapoikueesta nämä kaksi olivat pahnanpohjimmaiset. Niuski … Jatka artikkeliin Kissani Niuski

Vuosi 2017 (mitä toivon)

Ainahan sitä toivoa saa. Lupaukset itselle ja muille on eri asia. Niitä ei pidä antaa, jos tietää, ettei pysty pitämään. Eniten odotan terveyttä ensi vuodelta. Toiseksi eniten työtä ja kiinnostavia harrastuksia sekä uusia ihmissuhteita. Toivon myös läheisilleni terveyttä sekä menestystä kaikessa mihin ryhtyvätkin. Nuo on niitä tavallisimpia toiveita, mutta voihan sitä toivoa jotain muutakin. Työkaverini … Jatka artikkeliin Vuosi 2017 (mitä toivon)